Ikuistettu hetki // Moment Captured

Isän vanhat diakehykset ja

itse otetuista valokuvista leikatut kuvat

muuttuivat kuvakaulakoruiksi.

Tykkään tästä ideasta hirveästi.

Nyt täytyy enää löytää jostain lisää kehyksiä.

--- --- ---

The old slide frames of my dad's

and pieces of the photographs taken by me

turned into picture necklaces.

I like the idea so much.

I just need to find some more frames now.

Nappihelmet // Button pearls

Joskus on hyvä olla hillitty, hallittu ja yksinkertainen. Ainakin koruissa jos ei muuten.

Ei tämä kyllä ihan minun tyyliäni ole, mutta ehkä löydän jonkun jolle se sopii paremmin.

--- --- ---

Sometimes it's good to be sober and simple. At least with your jewelry,

This ain't my style though, but maybe I'll find someone who it will suite better.

Nappikaupan aarteet // The treasures of the button shop

Pitkät pätkät letitettyä puuvillalankaa

+

sekaan pujotettuja nappeja

+

huonoja kuvia

=

uuden kaulakorun blogientree

--- --- ---

Lots of braided cotton yarn

+

buttons here and there

+

bad pictures

=

the blog entrée of a new button necklace

Avainasia // Key Piece

Avainkaulakoru on melko vanhaa tuotantoa. Itse asiassa yksi niistä koruista, joista vieläkin jatkuva korutehtailu pari vuotta sitten sai alkunsa. Näin Seccon ikkunassa napeista ja vanhasta avaimesta tehdyn korun ja halusin samanlaisen. Tulin ajatelleeksi, että osaisin varmaan tehdä tuollaisen itsekin. Ja kappas, onnistuihan se. Innostuin sitten askartelemaan enemmänkin, kuten joku blogia lukenut onkin jo saattanut huomata.

Napit on ostettu kirpputorilta Tukholmasta. Avain ei ole oikeasti vanha, vaan peräisin H&M:n korusta. Väleissä on mustia puuhelmiä ja kaikki on pujoteltu puuvillanyöriin. Koru oli harmittavan pitkäksi aikaa päässyt hautautumaan kokoelmani uumeniin ja odotellut siellä parempia aikoja, mutta palannut nyt taas käyttöön.

--- --- ---

This key necklace is quite old, it's actually one of those first things that started my crafting boom couple of years ago. I saw a beautiful necklace in the window of Secco Shop and wanted a similar one. It came to my mind I maybe could do one myself, and yes, I succeeded. After that I've crafted a lot, as some of you reading this blog may have guessed already.

The buttons are bought from a charity shop in Stockholm. The key isn't old for real, it was originally a part of H&M necklace. The black beads are wooden, and all things are threaded onto a cotton string. I haven't been using this in a long while, cause it kinda got lost in my huge jewelry collection, but now I've found it again and am definitely gonna use it more.

Aurinkoinen kissantai // Sunny Caturday

Tämä koru syntyi korubaarissa, siinä vaiheessa kun huoneessa oli lähinnä aikuisia ja Maija Poppasellakin aikaa askarrella. Kaipasin jotain aurinkoisen väristä, joten nypin laatikosta kaikki keltaiset, oranssit ja punaiset. Kissa on kirpputorilöytö, helmet taas osa Biltemasta ostetun helmisangon sisällöstä.

Hauskaa kissantaita!

--- --- ---

I made this necklace at the jewelry bar. At that point there were only adults in and Mary Poppins had some time to craft herself too. I longed for something sunny-coloured, so I chose the yellow, orange and red ones. The cat is found from flea market and the beads part of a bigger assortment bought from a superstore.

Happy Caturday!

Superia! // Super!

Tein löytöjä kirppiksen krääsäpussista, ja löydöistä sitten koruja. Marioon ilmestyy jonain päivänä ketjukin, kunhan kerkeän. Erityisesti tykkään Marion sienestä.

--- --- ---

I found these from the flea market and couldn't resist making jewelry out of those. Mario is still waiting for a chain, but it's coming some day, I promise. I especially love his mushroom.

Eteenpäin // Moving Forward

Violetti tukka siirtyi eilen historiaan, joten sen muistoksi tänään jotain muuta violettia. Kaulakoru on tehty vuosi sitten, kun minuun edellisen kerran iski violetin kaipuu. Silloin en vielä ollut tarpeeksi (tyhmän)rohkea vaihtaakseni hiusväriä jokaisen värikauden mukaan.

Maalasin isot puuhelmet itse, koska en löytänyt mistään valmiina oikean värisiä. Näistäkin tuli sitten lopulta vähän liian vaaleat, kun kuiva maali osoittautui eri väriseksi kuin purkin värimalli. Maalaminen oli silti hillittömän hauskaa. Pensselin kanssa se oli hieman kömpelöä, joten tuputtelin maalia käyttämättömällä meikkisienellä. Itse asiassa en koskaan ole käyttänyt sellaista meikkivoiteen levitykseen, kaikkeen muuhun kylläkin. Maali on ostettu askartelukaupasta, ja sen merkki oli muistaakseni Hobby Line. Helmiä ei tarvinnut lakata erikseen, sillä maalissa oli joku lakantapainen mukana. Pinta jäi kiiltäväksi ja kestäväksi. Näissä helmissä maalia on kaksi kerrosta, lähinnä siksi että tavoittelin tummempaa väriä. Noin pinnan puolesta yksikin kerros olisi riittänyt.

Uusi tukka on tummanruskea. Ei, siitä ei tule uutta teemäväriä. Päin vastoin, nyt on otettava kirkkaat värit vielä ahkerammin askarteluun mukaan. Tarvitsen väriläiskiä, kun tukka on näin tavallinen. "Apua, mä näytän normaalilta!" oli ensireaktio, joka sai kampaajani nauramaan.

--- --- ---

My purple hair is history now, so I want to show you something else purple. I made this necklace a year ago when I last time longed for this color. I wasn't brave (or stupid) enough to change my hair color after the current favourite color then.

I painted these wooden beads myself, cause I didn't find ones in the right color. These ended up a bit too violet too, as the color appeared to be lighter that the model on the top of the paint bottle. I still enjoyed painting them. Cause I felt a bit bulky with the brush, I used a make-up sponge. These beads have two coats of paint, as I tried to get the color a bit darker. Otherwise one coat would definitely have been enough.

My new hair is dark brown. No, it's not going to be the new theme color of my crafts. Vice versa, it's time to bring bright colors into play when crafting, as my hair is so usual now. "Help, I look normal!" was my first reaction and made my hairdresser laugh.

Tilaustyönä // Made to order

Minulta tilattiin "jotain näihin värieihin sopivaa",

mallina anonyymin henkilön vaateyhdistelmä

ensimmäisessä kuvassa oikealla.

Kaksi kaulakorua minä sain aikaan.

Musta-puna-pinkki myös toimi

innoituksena edelliselle väriterapiakorulle.

--- --- ---

I was asked to make "something to match these colors"

and given the outfit of that anonymous person

on the right side of the first picture

as a color model.

I made two necklaces.

The black-red-pink - one

also gave the inspiration for the previous

color therapy - necklace.

"Despite the Sadness, She Was Happy"

Karkotin surullisen olon askartelemalla iloiset ja isot helmet.

Heti alkoi tuntua paremmalta.

--- --- ---

I rejected the sad feelings with making a happy and huge necklace.

Started to feel better immediately.

Dinosaurusjuttu // A Thing for Dinosaurs

Muistikirjan lukijat ja eräs nimeltämainitsematon poikaystäväni lähisukulainen saattavat muistaa tämän dinokaverin. Se saapui maaliskuun lopussa kullanvärisessä kirjekuoressa ja ilahdutti allekirjoittanutta suuresti. Lähettäjä oli omien sanojensa mukaan "löytänyt sen juoksentelemasta lattianrajasta ja ajatellut, että se on luultavasti karannut sinulta. Pidä ötökkäsi!" No, pakko tunnustaa, etten ollut nähnyt kyseistä otusta koskaan aikaisemmin, joten ei se kyllä minun ollut. Mutta nyt on. Pistin ketjuun, ettei karkaa uudestaan.

Kuinkakohan mones blogissa esitelty dinosauruskoru tämäkin on? Kyllä, saatan olla dinofani...

--- --- ---

Readers of My Notebook and one family member of my boyfriend's may remember this little buddy. It arrived in the end of May in a gold-colored shiny envelope, and made me so happy. The sender had "found it walking on the floor and thought it might be yours. Keep your dinosaurs!" Well, I have to say I had never see that one before, but it sure is mine now. I put it in a chain so it wouldn't run away again.

No idea how many dinosaur pieces have been presented in this blog so far. Yeah, I might be a dinosaur fan...

Heureka // Eureka

Vähän aikaa sitten taas huomasin, kuinka kaunis esine ihan tavallinen hehkulamppu on. Siitä seurasi ajatusprosessi, joka johti tähän koruun. Ideoita kyllä poksahtelee tämän tästä, mutta syttyvää lamppua en ole vielä pääni päälle saanut. Nyt yksi syttymätön kyllä killuu kaulassa, ehkä se riittää.

Kysyin J:ltä tuolloin, kuinka helposti hehkulamppu särkyy. "Tosi helposti", oli vastaus. En purrut nielemättä, vaan testailin sillä loppuunpalaneella yksilöllä. Naputin sitä pöydänkulmaan, roskiksen reunaan ja kaikenlaiseen muuhun materiaaliin. Pudotin jopa rinnan korkeudelta keittiön lattialle, mutten saanut aikaan edes säröjä. Uskallan siis kyseenalaistaa saamani vastauksen. Mutta jos nyt kuitenkin sovitaan, että minä kokeilen, kuinka nopeasti saan sirpaleita syliini ennen kuin kukaan muu kokeilee tätä kotona. Jos koru osoittautuu käyttökelvottomaksi, saa se killua jossain koristeena.

Haluaisin sanoa, että lamppu on käytetty, ja koru siis kierrätystä. Niin ei kuitenkaan ole, koska meillä ei yksikään vekotin käytä tämän kokoisia (korkeus 8 cm) lamppuja. Ketju sentään kiertää korusta toiseen, koska palloketjua on enää yksi pätkä jäljellä.

Muuten jo melko ekotehokas kotimme siirtyy pikkuhiljaa energiansäästölamppuihin - kohtahan on pakkokin, kun hehkulamppuja ei enää myydä. Itse en vain tykkää niiden antamasta valosta, saatikka ulkonäöstä. Ja ainakaan en kanna kaulassani elohopeaa sisältävää ongelmajätettä. Kun katsotaan tuotantovaihetta, hehkulampun valmistaminen saastuttaa vähemmän - energiansäästölampun eduksi kokonaisuuden kääntää pidempi käyttöikä ja pienempi sähkönkulutus. Näinollen syttymättön koruni lienee parempi näin. Ei sillä, että olisin kierukkalamppua kaulaani huolinutkaan. Mutta se pakonomaisesta perusteluntarpeestani, olkoon tämä kaulakoru vain tunnutus arkipäiväisen esineen kauneudelle. Jos kaipaat yksityiskohtaisempaa vertailua lamppujen eroista, lue esim. Luonnonsuojeluliiton vastaus kysymykseen "Hehkulamppu vai energiansäästölamppu?"

--- --- ---

Some time ago I paid attention to how beautiful item a simple light bulb actually is. It may have been when I changed the burnt one to out living room lamp. Ideas keep popping to my head, but I haven't seen any "eureka"- style light bulbs upon me yet. Now I have one dangling in my necklace, and I think that might be enough.

I asked J how easily a light bulb shatters, and he said it would happen very easily. Despite his answer I tried with the burnt bulb first and wasn't able to break it, even though I (among others) knocked it to the table corner and dropped it to the floor. Therefore I think it will be safe enough to use one as a necklace. But I'm not sure, so let's say I'll test this in practice before no-one else tries this at home, right? If it appears to be unusable, I'll just dangle it somewhere as a swag.

I would like to say this bulb is used, and the necklace therefore recycled. Unfortunately no lamp in my home uses bulbs this small (height 8 cm). At least the chain cycles form one necklace to another, as I only have one piece of ball chain left at the moment.

We are slowly changing to energy saving light bulbs at home - we have to, cause they won't be selling the old fashioned ones inside EU after 2012. I personally am not fond of the light and the looks of energy saving ones, no matter they are better for the nature. But maybe we can let this necklace just be a confession to a beauty of an everyday item.

Rullia // Spools

Kirpputorin lankarullista tein kaulakoruja. Violetti roikkuu palloketjussa, punainen askartelukaupan vaijerissa ja vihreä nahkanauhassa. Purkautuminen on estetty liimaamalla langan pää rullan reunaan, ainakin toistaiseksi toimii. En halunnut lakata rullaa kokonaan, ettei lanka alkaisi tuntua kovalta ja tahmealta. Viimeisessä kuvassa taustana toimii myös kirppikseltä löydetty hysteriamekko. En vieläkään osaa päättää, onko kuosi hirveän hieno vai hirveän kamala, mutta muuten mekko on kyllä ihana.

--- --- ---

I made necklaces of the bobbins I found when trifting last Friday. The lilac one hangs in a ball chain, red one in a wire bought from craft store and the green one in a leather cord. I clued the end of the thread to the reel, so it wouldn't start to unwind. At least for now it seems to work. I didn't want to varnish the whole bobbin so it wouldn't become hard and sticky. In the last picture as a background is my new dress found from a charity shop. I haven't decided yet if the patter is terribly lovely or lovely terrible, but the dress itself is wonderful.

Kaksi versiota // Two Versions

Minä uskon siihen, että mistä tahansa voi tehdä korun, eikä sen tarvitse olla vaikeatekoinen, aikaavievä tai pysyvä. Kun viime sunnuntaina tarvitsin jotain violetteihin sukkahousuihin ja äidin tekemään villatakkiin sopivaa, sidoin avaimen kaulaan silkkinauhalla. Palaute: "Kai sä tajuat, että näytät siltä kuin olisit suoraan Aristokateista?" Väitin pyrkineeni juuri siihen. No, en oikeasti pyrkinyt, mutta koska Aristokatit on edelleen yksi lempielokuvistani, niin moinen kommenttihan on suorastaan kohteliaisuus. Luulen silti, että palloketju on se versio, joka jää jokapäiväiseen käyttöön.

--- --- ---

I believe anything can be used as a material of jewelry, and making a piece doesn't have to be hard or time consuming. Last Sunday I needed something to go with my purple tights and my cardigan made by mom, so I tied the key with a purple ribbon. The feedback: "You realize you look like you were straight from The Aristocats, right?" I said that was my point, even though it wasn't in the first place. But cause The Aristocats still is one of my favourite movies, a comment like that is a huge compliment. I still think the version with ball chain is going to be the one seen in daily use.

Muistoja // Memories

Kun olimme siskoni kanssa pieniä, nämä astiat olivat osa nukkekotileikkejä. Ne eivät ole olleet viime aikoina käytössä, joten tein vanhoista leluista koruja. Koruja, joilla on muistorikas tarina.

--- --- ---

When me and my sister were kids, we played with these dishes in our doll's house. Now, when no-one is playing with these anymore, I transformed the old toys to jewelry. These pieces have a memorable story.

Vihdoinkin // Finally

Tässä se nyt on. Nappikaulakoru, josta ohimennen edellisessä tekstissä mainitsin. Valmistui vuosi sitten ja on sittemmin valloittanut lempikorun paikan. Se on kaunis, värikäs ja sopivan huomiotaherättävä (kerää siis paljon positiivisia kommentteja). Koska siinä on kaikki värit, se sopii asuun kuin asuun ja sen voi vain kääntää niin, että oikeat värit ovat näkyvissä. Pelastaa harmaat päivät ja ikävät aamut.

Toteuttaminenkin oli ihan yksinkertaista, napit on kiinnitetty toisiinsa samalla tavalla väännellyillä korupiikeillä kuin mustassa ketjunappivirityksessä. Suurin osa napeista on kulkeutunt nappilaatikkoon Craftastic-nimisestä Etsy-kaupasta, mutta muitakin on mukana.

--- --- ----

Here it is. The button necklace I mentioned in the previous post. I made this a year ago, and it's become my favourite necklace since. It's beautiful, colorful and attracts lots of positive attention. Cause there's so many colors in it, it's wearable with any outfit. Totally saves gray days and miserable mornings.

It was easy to make too, the buttons are connected same way with eye pins as the black button-and-chain - necklace. Most of the buttons I've purchased from an Etsy store called Craftastic, but there are some other ones in this necklace too.

Nappikauppaa

Tai oikeastaan nappilahjontaa. Sain nämä kymmenen mustaa nappia lahjaksi ystävältä, jonka villatakkiin ne ennen kuuluivat. Kun villatakki muuttui käyttökelvottomaksi, minä sain napit. Oma nappikokoelmani ei olisikaan mahdollistanut näin tasalaatuista kaulakorua, minulla kun on samanlaisia nappeja korkeintaan kaksin kappalein.

Napit yhdistin toisiinsa väännetyillä korupiikeillä, käytössä hyväksi havaittu keino. Koska niitä ei ollut kaulan ympäri asti, jatkoin ketjulla. Koska ketju oli kevyttä, ohutta ja lyhyinä pätkinä, päädyin laittamaan kunnon kerroksen.

--- --- ---

I Love Buttons

My friend's cardigan become unusable, so she gave me the buttons: ten big black ones. My own button collection wouldn't have made it possible to make a necklace like this, cause I only have two of the same button in maximum. Usually only one of each.

I connected the buttons with twisted eye pins, it's stood the test of time. Cause there weren't enough buttons to make it around one's neck I added some chains. The chains were light, thin and short, so I put plenty of them.