Juhlavaatteet // Party Wear

"Vähän normaalimpi ilme kiitos."

"More normal expression, please."

"Heti näyttää uskottavamalta."

"That looks more believable."

"Mä näytän balettitanssijalta!"

"Sä näytät känniseltä ankalta."

"I look like a ballet dancer!"

"You look like a drunken duck"

Tämä oli ennen pyöreä pöytäliina, jonka joskus bongasin UFFilta. Aitoa Finlaysonia ties miltä vuosikymmeneltä. Nyt se on hame, jossa kerrankin helmaa riittää ja pyöriminen on metkaa. Suunnittelen tuolle alle vielä valkoista tyllihametta saadakseni tästä yhä muhkeamman ja juhlavamman, mutta se saa odottaa seuraavaa onpeluinnostusta. Ikävää, että virallisia bileitä on niin harvoin. Jostain syystä ajatus sellaiseen sipsuttamisesta vanhassa pöytäliinassa huvittaa minua suuresti.

--- --- ---

This used to be a tablecloth bought from a charity shop. Nowadays it's a skirt with enough hem to swirl around in a fancy way. I'm planning to make a white tulle skirt to wear underneath to make this even bigger and more festive, but that will have to wait for the next sewing burst. It's a shame I never go to any formal parties, somehow a thought of going to one in a tablecloth skirt amuses me a lot.

"Make it work!"

En ole ommellut mitään aikoihin, mutta Muodin huipulle - maratoneita pitäessä ompeluhimo iskee aina. Se näyttää telkkarissa niin helpolta: tyyppi luonnostelee hetken, valitsee kankaan ja luo tyhjästä ihan sairaan hienon mekon. (Tai toisinaan ihan järkyttävän.) No, kerrankin niin kävi minullekin. Ja onneksi sarjassamme "onnistuneet työt".

Ei ollut kaavoja eikä ohjeita, koska mieleisiä ei koskaan löydy juuri silloin, kun sellaisia kaipaa. Tein kaavat mittaamalla vanhan, yksinkertaisen lempimekon. Sitten tein koemekon entisestä sängynpeitteestä (lakanakangasta). Kun koemekko oli hurautettu kokoon jotenkuten ja kaavoihin tehty muutama muutos, leikkasin seuraavan osat poikaystävän kirppikseltä ostamasta hamekankaasta. Kankaan ansaitsin kosimalla karkauspäivänä 2008. Pakko myöntää, etten silloin kyllä oikeasti hinkunut naimisiin (oltiin oltu yhdessä kolme kuukautta), mutta epäilin, että kansanperinteen hyödyntäminen saattaisi olla seuraavana karkauspäivänä jo myöhäistä. Viimeiseen asti pelkäsin, että poika vastaa myöntävästi pelkkää kuttumaisuuttaan ja joudun suunnittelemaan häitä, mutta sain sittenkin rukkaset ja kankaan. Poika ei tosin itse ollut kuullut moisesta perinteestä etukäteen vaan mutisi, että "sä olisit ihan hyvin voinut väittää et on suomalainen perinne että miehen pitää tuoda naiselle suklaata joka kuun ensimmäinen tiistai ja mä olisin uskonut."

Mekko muuttui ompeluvaiheessa tarpeen mukaan. Hurautin pari saumaa, pistin päälle, katsoin peiliin, riisuin ja korjasin. Esim. hihat ja etumus muuttuivat aika rankasti alkuperäisestä suunnitelmasta. Jälkimmäinen siitä syystä, että tein pienen arviointivirheen ja unohdin jättää tisseilleni tilaa. Onneksi sen sai korjattua pienellä kikkailulla. Kaula-aukko, hihansuut ja helma on kantattu vinonauhalla, ettei tarvitsisi tehdä niitä inhoja taitoksia. Tuo musta tuolla alla on irtonainen toppi eikä kuulu mekkoon.

Tykkään mekostani hurjasti ja suunnittelen jo seuraavaa samoilla kaavoilla. Himoitsen materiaaliksi poikaystävän verhoja, mutta jostain syystä ideaani suhtaudutaan varauksella. Täytynee lähteä kirppikselle metsästämään jonkun muun vanhoja verhoja, ettei tule perheriitaa.

--- --- ---

I haven't sewn for ages but watching Project Runway always makes me wanna start. It looks so easy on the TV. They just sketch for a while, buy some fabric and tsa-dam: maks oh-so-pretty (or terrible) dress of it. This time it happened to me, and luckily the pretty, not the terrible version.

I din't have any patterns or instructions, usually you never find perfect ones when you need them. I made the patterns after my old favorite dress and sewed a quick test dress of sheeting. After that I modified the patterns a bit and cut the pieces from a fabric my boyfriend once bought me.

The dress changed during the sewing. I sewed a couple of seams, put the dress on, looked at the mirror, took it off and sewed it again. The sleeves and the front changed quite a lot, the last one because I made a slight mistake and forgot I have boobs when sewing. Luckily I was able to redo it. Sleeves, the front and the hem are lined with brown ribbon. The black thing underneath is a tank top, not part of the dress.

I love this dress and am already planning the next one with the same patterns. I would like to make one of my bf's old curtains, but for some reason he isn't that keen on the idea. I guess I have to go trift shopping and buy someone else's old curtains to avoid a family quarrel.

Työn alla // Making of

Lopputuloksesta kuva tulossa vähän myöhemmin.

A picture of the final product coming up little later.

Lisää nappeja // More buttons

Hullu hatuntekijä minussa ompeli pipoon lisää nappeja. Pakko sanoa, että pidän siitä vielä enemmän näin. Näyttäköön tyhmältä jos näyttää, ei ole ensimmäinen minuun yhdistetty tyhmä asia.

Tällä hetkellä nappien kokonaismäärä on kyllä melko korkea, sillä käytin tänään piponi kanssa vuosi sitten tuunattua t-paitaa. Ompelin silloin epämukavasta ja kummallisen mallisesta bändipaidasta palan mustaan paitaan ja koristelin sen tikkauksilla ja napeilla. Ta-daa: kaapissa vuoden verran odottaneesta paidasta tuli vihdoinkin käyttökelpoinen.

--- --- ---

The mad hatter in me sewed some more buttons to my beanie. I have to say I like it even more this way. If it looks stupid, that's all right. Wouldn't be the first stupid thing connected with me anyway.

At the moment there's lots of buttons though, cause I'm using the t-shirt I customized a year ago. I took a piece of an uncomfortable and weird band t-shirt and sewed into a black one. Decorated it with stitches and buttons. Ta-da: a shirt that had waited in my closet for a year was finally usable.

Toinen erä // Batch two

Tykkäsin kuppityynyn tekemisestä sen verran, että piti tehdä muutama lisää. Yritän kaupata niitä muille neulojaan hukkaaville, sillä itselle riittää yksi kupponen. Kupit löytyivät kaikki Turun Ekotorilta, tuolta hylättyjen tavaroiden hautausmaalta. Kahvikuppifanin sormet alkoivat syyhytä, ja oli kauheaa joutua jättämään niin monta hienoa sinne. Varsinkin, kun saa pilkkahintaan (20-50 senttiä kappale) Muut materiaalit ovat Emmauksen Aurinkotehtaalta: sekalaisia tilkkuja ja tyynyjen täytteiksi rumia, neulottuja pannunlappuja.

--- --- ---

I liked making the pincushion cup so much I made a few more. Going to try to sell these to people who also lose their pins and needles, as one is enough for me. I bought all the cups from a local recycling center and the other materials (fabric scraps and some very ugly knitted kettleholders to use for filling the cushions) from a charity shop. The cups were so very cheap, only 20-50 cent per piece. It was hard to leave the rest of them there, as I love coffee cups.

Kahvitauko

Minä hukkaan aina kaikki neulat ja nuppineulat. Siis aina ja kaikki. Kun asuin vielä solussa, hukkasin myös kämppikseni nuppineulat. Ihan vain käyttämällä niitä. Maailmassani ne ovat minusta riippumattomista syistä kertakäyttötavaraa. En tiedä mihin ne menevät, mutta takaisin ne eivät kyllä ikinä tule.

Tuli tässä hiljattain mieleen, että ehkäpä se johtuu siitä, ettei minulla ole neulatyynyä. Tai periaatteessa kai on, mutta jos en tiedä sen sijaintia, ei siitä ole mitään käytännön hyötyä. Kun tänään sitten katselin jeesuskirpputorin kahvikuppirivistöjä, muistin viime syksynä Govent Gardenissa ihailemani neulakupit. Yksinkertaista ja kaunista samalla kertaa.

Pelastin siis kirppikseltä melkein rikkinäisen kahvikupin. Se oli kaunein ja selvästi yksinäinen, eikä säröisyys tässä puuhassa haittaa. Ei ollut vanua, ja koitin kerrankin tehdä jotain kokonaan kierrätetystä, joten tungin tilkusta tehdyn nyytin sisään jämäksi jäänyttä kangassilppua ja kirppiksen ompelutarvikekorista haalitun neuleentapaisen palasen. Ompelin kulmat yhteen ja muotoilin nyytin sopivaksi. Huljautin kuppiparan sisäpinnalle liimaa, asettelin tyynyn kuppiin ja ihailin sitä hetken. Sitten neulat paikalleen, ja voilá - vaikutuksesta neulojen hävikkiin pitkällä tähtäimellä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta lupaavalta vaikuttaa.

--- --- ---

Coffee Break

I always lose all my pins and needles. When I lived in a shared flat I also lost my flatmate's ones. Usually they just disappear while I'm using them. I have no idea where they go, but they never come back once they're got lost once.

Recently I've started to think this might happen cause I have no pincushion. Or theoretically I do, but cause I have no idea where it is, it doesn't help. Today, when I was watching old coffee cups at a charity shop I remembered the cup-cushions I was admiring at Govent Garden last autumn. They were simple and beautiful at the same time.

So, I rescued an almost broken teacup from the store. It was the most beautiful and obviously lonely, and the cracks doesn't matter in this DIY. I didn't have any wadding and I wanted to use only recycled materials for once, so I just put some fabric inside of that cushion made out of scrap. When I had sewn up the corners I put some glue on the inner surface of the cup and placed the cushion on it's place. Then add the needles and - that's it. I have no idea how this fill affect on the loss of needles in the long run, but the situation looks promising at the moment.