Inspiraatiota #5 // Inspiration #5

Uusi lempisivustoni:

Cut Out + Keep

Projekteja, ohjeita,

ideoita ja

vaikka mitä kivaa.

--- --- ---

My new favourite site:

Cut Out + Keep

Projects,

tutorials,

ideas and

all kinds of fun.

Papercut Necklace

Vinyl Record Cuff

Blow Your Own Trumpet Tiara

Rose Ring

Lace and Button Earrings

Recycled Paper Necklace

Merkintöjä // Notes

Camp Indie - verkkokurssi on vihdoin alkanut, ja ensimmäisenä projektina oli vanhasta kirjasta tehty muistikirja. Innostuin ideasta kovasti, vaikka lopulta toteutinkin omani hieman versioituna.

--- --- ---

Camp Indie - online class has finally started, and the project #1 was a notebook made of an old book. I got so excited about the idea, but eventually made mine in a little different way.

Valitsin kansiksi vanhan kasvikirjan, jonka ostin joskus kirpputorilta. Kirjan sivuille olen nimittäin keksinyt käyttötarkoituksen jo aiemmin, ja olin iloinen, kun kannetkaan eivät nyt menneet hukkaan. Muistikirjan sivut päädyin tekemään postikorteista. Minä nimittäin pidän niistä, ja jotenkin niitä aina kertyy kasoiksi asti. Osa on ilmaiskortteja, osa ostettuja. Sujautin joukkoon myös muutaman postin tuoman valmiiksi kirjoitetun, koska pidin niiden kuvista. Ajatus satunnaisista viesteistä siellä täällä saa minut hymyilemään.

--- --- ---

I chose an old botany book as covers. I've bought it from a flea market and already know what to do with the pages. This way the covers didn't end up as trash, and that made me happy. I decided to make the pages of post cards. I like them a lot, and that's why I have many of them in my drawer. Some of them are free ads, some of them I've bought. I also used some already written cards sent to me just cause I loved the pictures. And the idea of a random note from a friend along my notebook pages makes me smile.

Koska emme omista rei'ittäjää, tein korttipinoon ja selkämykseen reiät poralla. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kortit oli pujotettava neulan avulla nauhaan yksitellen. Ei niitä onneksi niin paljoa ollut, että olisi alkanut ketuttaa. Kun kaikki kortit olivat nauhassa, pujotin nauhan päät rei'istä selkämyksen ulkosyrjälle ja sidoin umpparin kautta rusetille.

--- --- ---

We don't have a hole buncher, so I made the holes to the cards and the covers with my drill. That meant I had to thread each card, one at a time, with a needle onto the ribbons. Luckily there weren't that many cards this would have pissed me off. When all the cards were in the ribbon, I put ribbons through the holes of the back and tied knots, then bows, on the outer side.

Mietin pitkään, miten asettelisin kortit. Jos olisin pinonnut ne normaalisti pinoon, olisi kirjoitustilaa tullut vain vasemman sivun puolelle. Kirjoitan kuitenkin paljon mieluummin oikealle. Jos taas olisin pinonnut kortit niin, että takapuolet olisivat oikean käden puolella, olisin kirjan avatessani nähnyt vain tylsiä kirjoitussivuja enkä yhtään kuvaa. Lopulta päädyin asettelemaan kortit niin, että kuva- ja tekstisivut osuvat vastakkain. Siis niin, että joka toinen aukeama on pelkkiä kuvia, joka toinen pelkkiä taustoja. Tähän ratkaisuun olen tyytyväinen.

--- --- ---

I spent a lot of time thinking how to pile the cards. If I had made a normal pile with pictures on top, all the writing space on the back of the cards would have been on the left hand's side. I rather write on the right side, but if I've turned the pile other way round, I would have seen only the ugly backsides when opening the book, no pictures anywhere. Eventually I ended up arranging the cards so that there were pictures and backsides against each other. That is to say I now have every other spread pictures and every other writing space. I have to say I'm happy with that.

Rakastan tätä kirjasta.

Nyt vain kynä käteen ja sisällöntuotannon kimppuun.

--- --- ---

I love this notebook.

Now I just have to grab a pen and start filling it.

Eteenpäin // Moving Forward

Violetti tukka siirtyi eilen historiaan, joten sen muistoksi tänään jotain muuta violettia. Kaulakoru on tehty vuosi sitten, kun minuun edellisen kerran iski violetin kaipuu. Silloin en vielä ollut tarpeeksi (tyhmän)rohkea vaihtaakseni hiusväriä jokaisen värikauden mukaan.

Maalasin isot puuhelmet itse, koska en löytänyt mistään valmiina oikean värisiä. Näistäkin tuli sitten lopulta vähän liian vaaleat, kun kuiva maali osoittautui eri väriseksi kuin purkin värimalli. Maalaminen oli silti hillittömän hauskaa. Pensselin kanssa se oli hieman kömpelöä, joten tuputtelin maalia käyttämättömällä meikkisienellä. Itse asiassa en koskaan ole käyttänyt sellaista meikkivoiteen levitykseen, kaikkeen muuhun kylläkin. Maali on ostettu askartelukaupasta, ja sen merkki oli muistaakseni Hobby Line. Helmiä ei tarvinnut lakata erikseen, sillä maalissa oli joku lakantapainen mukana. Pinta jäi kiiltäväksi ja kestäväksi. Näissä helmissä maalia on kaksi kerrosta, lähinnä siksi että tavoittelin tummempaa väriä. Noin pinnan puolesta yksikin kerros olisi riittänyt.

Uusi tukka on tummanruskea. Ei, siitä ei tule uutta teemäväriä. Päin vastoin, nyt on otettava kirkkaat värit vielä ahkerammin askarteluun mukaan. Tarvitsen väriläiskiä, kun tukka on näin tavallinen. "Apua, mä näytän normaalilta!" oli ensireaktio, joka sai kampaajani nauramaan.

--- --- ---

My purple hair is history now, so I want to show you something else purple. I made this necklace a year ago when I last time longed for this color. I wasn't brave (or stupid) enough to change my hair color after the current favourite color then.

I painted these wooden beads myself, cause I didn't find ones in the right color. These ended up a bit too violet too, as the color appeared to be lighter that the model on the top of the paint bottle. I still enjoyed painting them. Cause I felt a bit bulky with the brush, I used a make-up sponge. These beads have two coats of paint, as I tried to get the color a bit darker. Otherwise one coat would definitely have been enough.

My new hair is dark brown. No, it's not going to be the new theme color of my crafts. Vice versa, it's time to bring bright colors into play when crafting, as my hair is so usual now. "Help, I look normal!" was my first reaction and made my hairdresser laugh.

Oh, that's me!

"Nousussa oleva geek-alalaji ovat neulojat ja virkkaajat, jotka omistavat harrastukselleen kymmeniä tunteja viikossa, etsivät netistä uusia malleja, värjäävät itse lankojaan ja postaavat luomuksiaan näytteille blogeihinsa. Geek on melkein aina kiinnostunut monesta geek-kulttuurin suuntauksesta tai harrastuksesta.

Geekkiyteen liittyy usein leikillisyys ja yhteydenpito muihin harrastajiin - jos villapaitaa neulotaan huvikseen ja sen syntyprosessia dokumentoidaan ja aiheesta keskustellaan netissä, kyseessä on geek-harrastus. Jos neulominen on tarvelähtöistä, esimerkiksi äiti neuloo talven tullen lapselleen villapaidan, se ei ole geek."

Maria Petterson: Geek-tytöt, city 11/2010

Nauroin juttua lukiessani - minähän sovin tähän määrittelyyn täydellisesti. Tosin lankojen värjääminen itse on vielä haaveissa. Tai no, värjäsin joskus tosi kauan sitten kasveilla yhdellä kurssilla, mutta ne langat taitaa olla jo käytetty. Seuraavaksi Kool-Aid? Värjäys on nyt joka tapauksessa lisätty kesäohjelmaan.

--- --- ---

Above there is an extract of an article about geek girls. It's written only in Finnish, and I don't have enough skills to translate it myself. Anyway, according to the article I am a geek because of my knitting, crafting and blogging hobby. How funny!

Tilaustyönä // Made to order

Minulta tilattiin "jotain näihin värieihin sopivaa",

mallina anonyymin henkilön vaateyhdistelmä

ensimmäisessä kuvassa oikealla.

Kaksi kaulakorua minä sain aikaan.

Musta-puna-pinkki myös toimi

innoituksena edelliselle väriterapiakorulle.

--- --- ---

I was asked to make "something to match these colors"

and given the outfit of that anonymous person

on the right side of the first picture

as a color model.

I made two necklaces.

The black-red-pink - one

also gave the inspiration for the previous

color therapy - necklace.

"Despite the Sadness, She Was Happy"

Karkotin surullisen olon askartelemalla iloiset ja isot helmet.

Heti alkoi tuntua paremmalta.

--- --- ---

I rejected the sad feelings with making a happy and huge necklace.

Started to feel better immediately.

Tarina vailla loppua // A Never-Ending Story

Joistakin töistä ei koskaan tunnu tulevan valmista.

Tämä pipontapainen ei etene, vaikka kuinka virkkaisi.

Aloitin sen kaivatessani jotain vihreää,

mutten ole varma tuleeko siitä sittenkään koskaan mitään.

Nyt taidan kokeilla jotakin muuta vihreää.

--- --- ---

Some crafts never seem to get ready.

This may-be-a-beanie doesn't get bigger

no matter how much I crochet.

I started to make it when I was longing for something green,

but now I don't know if it's never going to be anything really.

I think I might try something else now.