Thursday 4 March 2010

Pomppimista



Minä rakastan superpalloja. Ja superpalloautomaatteja. Harmikseni ne ovat lähes hävinneet ruokakauppojen auloista, ja niinpä niihin muutamaan tietämääni on aina välillä tehtävä toivioretki taskut täynnä viiskytsenttisiä. Väri, muoto ja pomppivuus, kaikki ne tekevät minut iloiseksi. Viime talvena kartutin kokoelmaani oikein kunnolla ja siitä sitten lähti ajatus pallosten hyödyntämisestä.

Ensin tein korvakoruja. Niistä tulee vähän painavahkot, mutta minulla onkin ties millä killuttimilla treenatut korvalehdet, superpallo ei siis tunnu enää missään. Seuraavaksi syntyi kuvan superpallokaulakoru. Tuolloin elin vielä siinä uskossa, ettei superpalloja voi porata (Väärin! Voi niitä.) joten voimaa käyttämällä työnsin jokaisen pallon läpi korupiikin, jotka sitten yhdistin toisiinsa päät lenkeiksi taivuttamalla. Väleissä isoja puuhelmiä, nekin korupiikkien kera. Kun isot loppuivat, jatkoin pienemmillä. Kaulakoru on kaulassa lyhyt, sillä pidempänä se alkoi näyttää kovin raskaalta. Se on silti painavahko, vaatii alkuun vähän totuttelua, mutta painavuus ei ole ongelma. Eniten mua häiritsee se muovin haju. Kun pallot lämpeävät ihoa vasten, ne alkavat tuoksua ihanasti teollisuusmuovilta. Hajusta ei pääse eroon vedellä, saippualla eikä etikalla. Toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua. Jos jollakulla on enemmän kokemusta superpallojen desinfioinnista niin vinkkejä otetaan vastaan.

Kuvan korun jälkeen olen tehnyt näitä kaksi tilauksesta. Kolmas, väreiltään vähemmän pastellinen odottelee myyntilaatikossa. Yhden rannekorunkin kerran tein, mutta sen käytettävyydestä en tiedä, kun se ei ollut itselle. Siinä oli sisällä kuminauha, silloin tajusin jo käyttää poraa.

--- --- ---

Bouncing...

I love bouncing balls and I love those little vending machines you can buy those from. Colors, shape and bouncability (yeah, from now on that's a word) all make me very happy. Last winter, when I built a huge collection in a short amount of time (just because I loved them so much), I started to think new ways of using these balls.

I've made some earrings, one bracelets and several necklaces with the same idea. Bouncing balls and wooden beads are connected with eye pins put through each of them. Necklace is closed with a parrot clasp and a jump ring.

This necklace is kinda short, cause the longer version looked very heavy. It weights a bit too, but not too much to be usable. The biggest disadvantage is the smell of the rubber. It seems to be impossible to get rid of it, I've tried many ways.

6 comments:

  1. Ai oikein porattu? Minä vaan työnsin piikin läpi (teemakoru huhtikuu 2009, en osaa linkittää). Puuhelmet varmaan keventää kivasti, hyvä yhdistelmä. Se haju, täytyy kai vaan odottaa että se vähitellen haihtuu.

    ReplyDelete
  2. Poraaminen on helpompaa, ei tarvitse niin kamalasti voimaa ja voi myös pujottaa lankaan. Vaikka kyllähän se ilmankin onnistuu, ja nuo metallipiikit tekee korusta keveämmän näköisen. Naruun pujotettuna ois paljon raskaampi.

    Hiivinpä tästä tutkailemaan teemakorua...

    ReplyDelete
  3. Mistä oikein saat korupiikkejä? Olen etsinyt sinooperi, tiimarit, clasohlssonit sekä sen turun askartelukaupan läpi ja kaikki myyvät vain eioota, sekä 'ai mitä ne on?'

    T. Mertta

    ReplyDelete
  4. Mitä ihmettä? Turun askartelukaupasta olen aina omani ostanut. Mutta googlettamalla löytyy kyllä monta netissä toimivaa korutarvike-/helmikauppaa, niin että niistä ainakin sais varmaan tilattua.

    ReplyDelete
  5. mahtava idea, pomppiva kaulakoru! :D

    ReplyDelete
  6. Korvikset varsinkin yrittävät välillä pomppia karkuun :D

    Kiitos.

    ReplyDelete

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails