Hei vain // Hello

{via Simply Photo}

Aina kehotetaan välttämään niitä turhia "en ole ehtinyt päivittää"-postauksia, ja tämän säännön mukaan olen yrittänyt elää. Mutta sitten ystäväni tokaisi, että päivitä nyt jotain blogia sentään että tiedetään sun olevan elossa. No, elossa ollaan, mutta kai siitä on välillä ulkomaailmaakin informoitava.

Ensin blogille ei ollut aikaa, koska kaikki aika kului junailemiseen, ja nyt ei ole aikaa, koska meillä muutetaan. Kahdessa kaupungissa on sekava asunto, toisessa tyhjentämistä ja toisessa täyttämistä odottava. Projekti jatkuu vielä pari viikkoa, katsotaan sitten uudestaan. Tällä hetkellä käsityöt rajoittuvat keskeneräisten neuleiden hiplailuun (pakattu viisaasti eri kassiin) mutta ei niitäkään oikein ehdi edistämään. Sen jälkeen varmaan tulossa jotain sisustusjuttua, sillä melkoisen kuluneessa kunnossa olevaa uutta asuntoa on jotenkin piristettävä.

Lukijoille kiitos siitä että roikutte mukana. Teitä on jo yli sata! Sitä pitäisi jotenkin juhlia, onko ehdotuksia? Kuulumisiakin saa kertoa - teitä on jo ikävä.

--- --- ---

I usually never write any "no time to update"-laments, but then someone asked me to update at least one blog so she would know I'm alive. And yes, I am, so I guess it's good to inform the world about it too.

First I didn't have time for my blog because I was traveling 5 hours each day. And now, now we are moving. At the moment I have a messy apartment in two cities, one waiting to be emtied and other to be filled. It will take a couple of weeks, after that I'll probably have time again. At the moment I have no time craft, but I'm planning all kinds of stuff. Especially for decorating, as our new apartment is kinda worn out and needs to be brigtened up.

I'd like to thank my readers for hanging out with me - there's over a hundred of you already! That's a good reason to celebrate - any ideas how? And how are you these days by the way? I miss you already.

Väritarinoita // Color Stories

Värien suhteen olen viime aikoina alkanut kokeilla uusia asioita. Astua ulos mukavuusalueeltani. Minä pidän kirkkaista, vahvoista väreistä. Sekä murretuista väreistä, kunhan niissä on voimaa. Halua, että värit ovat...värikkäitä. On hyvin vähän sellaisia värejä, joista en ollenkaan tykkää, mutta ne ovakin sitten yleensä haaleita ja mitäänsanomattomia.

Pidin ennen harmaatakin sellaisena. Mitäänsanomattana, tylsänä, perinteisenä. Varsinkin vaaleanharmaata. Meleeratuille harmaille sanon edelleen yäk, mutta tasainen pehmoinen vaaleanharmaa on tällä hetkellä yksi lemppareistani. Eräänä päivänä vaan alkoi tuntua siltä, että tarvitsen harmaata elämääni. Harmaasta tulee turvallinen ja lämmin olo. Nytkin puikoilla on harmaata, ja kaiken lisäksi mohairia. Mukavuusalueen rajat paukkuvat pahemman kerran, sillä tähän asti mohair on maailmassani koettu liian pörröiseksi ja täten kategorisoitu karvalankoihin. Karvalangat taas ovat ilmiselvä todiste ihmisen sielussa asustavasta pimeydestä.

Väri, jota en koskaan ole voinut sietää, on beige. En, vaikka sitä hämäämistarkoituksessa kutsuttaisiin kameliksi, hiekaksi tai nudeksi. Beigen epämiellyttävyyttä ei yhtään vähennä se, että yleensä beigeä käyttävät ihmiset käyttävätkin sitten melkein pelkästään beigeä. Kokobeige asu on minulle vielä suurempi kirosana kuin kokofarkku. Mutta mitä sitten tapahtui? Huomasin hiplaavani kaupassa epämääräisen vaaleanruskeaa lankakerää. Väri tuntui jotenkin...erilaiselta, rauhoittavalta kaikkien kirkuvanväristen kerien keskellä. Vein sen kotiin. Nyt olen jo päättänyt, mitä siitä tulee, ja joudun näinollen ostamaan kaksi kerää lisää. Ei olisi ennen tullut kuulonkaan. Vetoan kuitenkin siihen, että valmistajan mukaan sävy on nutria. En tiedä, mikä nutria on, mutta ainakaan se ei ole beige. En siis ole seonnut ihan kokonaan.

Valkoista en osaa käyttää. Se on värinä liian kirkas, puhdas ja, no...valkoinen. Osittain se johtuu käytännöllisyydestä: valkoinen likaantuu helposti ja muuttuu kokonaisvaltaisen nuhruiseksi. Minä kyllä tiedän, minulla oli valkoinen sohva. Sohva on edelleen sama, väri taas nuhruisen harmahtava. Yksityiskohdissa valkoinen kyllä menee, ja aloinkin ujuttaa valkoista neulomuksiini aloittamalla punaisen pipon sijaan punavalkoraidallisen pipon. Mutta suoraan sanottuna en usko, että siitä tulee käyttöpipo. Se valkoinen hyppii piposta silmille ihan liikaa. Jostain syystä kirkkaiden värien silmille hyppiminen ei huoleta minua lainkaan, mutta valkoiselta en sitä siedä.

Pinkistä en aikaisemmin pitänyt yhtään. Se liittyi jotenkin lapsuuteen: pinkki oli tyttöjen väri, ja minä en halunnut kuulua samaan ryhmään prinsessamekkoisten lettipäiden kanssa. En minä varsinaisesti mikään poikatyttö ollut, mutta tykkäsin enemmän sinisestä ja vihreästä ja ilmoitin kenkäkaupassa myyjälle kriteeriksi, että kengillä on voitava kiivetä puuhun. Mutta sitten viime talvena sattui "ihana vahinko", ja pyrkiessäni räiskyvänpunaiseen lopputulokseen tukkani värjäytyi pinkiksi. Rakastuin tukkaani, ja sitä myötä pinkkiin. Ja vaikka hiusväri myöhemmin vaihtui, rakkaus pinkkiin jäi. Niin vahvasti, että pinkki tukkakin tekee varmasti vielä paluun. (Kyllä äiti, olen tosissani. Tämä myös on ainoa varoitus, jonka aion asiasta antaa, muuten ainoan ruskeatukkaisen lapsesi muuttuminen uudelleen pinkiksi olkoon yllätys.)

Vaaleanpunainen kuuluu samaan lapsuustraumakategoriaan kuin pinkki, vaikka se saakin vielä lisää miinupisteitä haaleutensa vuoksi. Kuten sanottu, värin on oltava värikäs, ja vaaleanpunaisesta kuulee jo nimestä, että tulossa on kaikkea muuta kuin värikästä. Sitäpaitsi siskoni on vaaleanpunaisen ystävä, ja olen tästä syystä kokenut kansalaisvelvolliuudekseni tasapainottaa vaaleanpunaisen määrää maailmassa tai ainakin meidän perheessä. Blogin nykyistä taustaväriä voidaan kuitenkin pitää selvänä pehmenemisen merkkinä. Ja sitten ihan yllättäen yhtenä iltana aloin haaveilla kaulurista, joka olisi vaaleanpunainen ja ihan vähän pörröinen, kuin hattaraa kaulan ympärillä. Syytän moisesta mielikuvasta tätä ja tätä esimerkkiä. Onneksi projekti ei ole vielä edennyt (mahdollisesti kuolleena syntynyttä) ideaa pidemmälle, sillä siinä harmaassa mohairissa on tällä hetkellä kyllä ihan tarpeeksi handlaamista.

Tumma, syvä violetti löysi tiensä suosiooni vasta äskettäin. En tiedä miksi, mutta aikaisemmin minulla ei vain koskaan ollut mitään violettia. Valitsin aina muut värit ennen sitä. Kun sitten huomasin käyttäytyneeni violettia kohtaan syrjivästi, minulle kehittyi tarve saada sitä vaatekaappiini. Vähän kuin violetin puutostila. Nykyään olemme hyviä kavereita, ja rakastan violetteja yksityiskohtia. Vaaleaa liilaa en sen sijaan voi vieläkään sietää. Toinen asia, jonka kanssa olen vastikään tullut kaapista, ovat paljetit. Ennen kerroin inhoavani niitä, koska paljetit olivat joko tyttötyttöjen tai muotibloggarien touhuja, eikä sellaisista nyt kukaan vakavastiotettava vaihtoehtotyttö innostu. Oikeasti rakastan paljetteja, ainakin pienissä määrissä ja siellä täällä. En siis enää pelkää paljastaa, että olen tosiaan ostanut lankaa, jossa on paljetteja mukana.

--- --- ---

Lately I've been trying new things and stepping out of my comfort zone when it comes to colors. All those colors seen in pictures are ones I didn't like at all in the past, but am somehow interested in now. I know, what a pathetic summary for such a long post, but that's it, really.

Yhdistyneet neulojat // Knitters United

Nyt se muuttuu todeksi. Haave omasta pienestä neulekerhosta. Minun ja Jeminan pystyttämä Neulekerho Nekku tapaa ensimmäisen kerran 4.11. Toivomme kamalasti, että paikalle tulee meidän lisäksi joku muukin, joten turkulaiset - mars mars! Lisää tietoa saa Nekun blogista ja Facebook-sivulta.

Nekku on matalan kynnyksen neulekerho, eli sinne saa tulla vaikkei osaisi edes neuloa. Tärkeitä meille ovat nimittäin myös yhdessä hengailu ja kakun syöminen. Kerhon nimihän siis muodostuu kaavalla neule + kakku = nekku, joten siitä voi sitten päätellä, mikä tässä on oleellista :D

Blogissa on tarkoitus raportoida kaikesta kerhoon liittyvästä värikkäästi ja hauskasti (luotamme kahden värikkään ja hauskan tyypin yhteistyön tuottavan värikkäitä ja hauskoja merkintöjä). Tule siis virtuaalijäseneksi ja ryhdy lukijaksi, vaikka olisitkin maantieteellisesti kaukana. Saat silti piristystä ja iloa. Ainakin näin toivomme.

--- --- ---

My dream is coming true! We are establishing our own little knitting club with Jemina. Oh so exciting! If you want to, you an check out the blog. It's in Finnish though but hey, pretty pictures :)

Ikomin lista // Ikomi's list

Äiti opetti, että kun on liikaa tehtävää ja alkaa ahdistaa, pitäisi kirjoittaa lista. Niistä töistä, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja pakollisia. No, minä olen viime aikoina saanut työnnettyä liian monta rautaa tuleen (tai vaihtoehtoisesti puikkoa lankakerään), ja yritän nyt hallita kaaosta. Listalla ovat siis vain sellaiset käsityöt, jotka olen jollekin luvannut tai joilla on jostain muusta syystä eräpäivä. Ei siis niitä, mitä teen itselleni tai kokeilen muuten vain. Eikä joululahjoja, vaikka onhan niilläkin eräpäivä. Eli todellisuudessa tehtävälista olisi noin kilometrin pidempi, mutta aloitin niistä, joita odottaa tällä hetkellä siis joku muukin kuin minä.

Seuraava askel on alkaa käydä listaa järjestelmällisesti läpi, ja aloittaa uusia juttuja vasta kun kaikki kohdat on yliviivattu. Jos olen luvannut sinulle jotain, joka puuttuu listalta, ilmianna itsesi heti! Ja niin, olenhan muistanut mainita, että tällaisten listojen sijaan minun pitäisi kirjoittaa opinnäytetyötäni? Vähemmästäkin alkaa ahdistaa. Onneksi neulominen on minulle stressinpurkukeino. Ainakin silloin kun en stressaa neulomisesta.

PS. Lista on kirjoitettu seinämuistikirjaani, siltä varalta että ihmettelit.

--- --- ---

My mum told me that when you have too many things to do and it's starting to pressure you, you should write a list. A list that includes all the necessary and most important and tasks. Cause I've started and planned too many projects lately, I tried to control the chaos by writing one. It's in Finnish, I know, but it includes one long scarf, two hats, three pairs of socks, two necklaces and a pair of earrings, five items to a craft swap and a sketchbook I should fill with doodles. And these are only the crafts I've promised to someone else or that have a due date for some other reason. It doesn't include any of the things I am planning to make to myself or just try for trying. Or any Christmas presents, even though those have a due date too. So in real life this list would be about a kilometer longer, but I'm gonna start with the things promised to someone else.

The next step is to start going through this list and not to start any new projects until these are finished. And oh, have I mentioned that instead of lists like this I should be writing my thesis? No wonder there's some pressure in the air. Luckily knitting is a way to get rid of the stress for me. At least when I'm not stressing about the knitting.

PS. I wrote the list in my Walls Notebook, in case you were wondering.

Wanted: villasukat

Osaatko neuloa sukat? Jos et (minäkin opettelin vasta tänä kesänä!) nyt on hyvä syy aloittaa. Itse asiassa monta hyvää syytä. Meneillään on nimittäin ainakin kolme kampanjaa, johon kerätään käsinneulottuja villasukkia. Ja jos sukan kutominen menee kuin vettä vain, ja kaikilla läheisillä alkaa olla sukkia liikaakin, kampanjat ovat oiva keino saada sijaisjalkoja.

Sotilaskotiliiton kampanja kerää villasukkia tuntemattomalle sotilaalle. Tarkoituksena on jakaa jokaiselle ensi vuoden tammikuussa palvelukseen astuvalle varusmiehelle villasukkapari, jonka he saavat palvelusaikansa päätyttyä muistoksi. Sukkia tarvitaa yhteensä 25 000, joten neulottavaa riittää.

Luettuaan sotilaiden villasukkakampanjasta eräs Saana laittoi pystyyn Villasukat tuntemattomalle siviilipalvelusmiehelle - kampanjan. Kampanja kerää sukkia sivareille ja totaalikieltäytyjille, ja nämäkin sukat on tarkoitus luovuttaa vuoden 2011 alussa, tässä tapauksessa Aseistakieltäytyjäliitolle. Tavoite on 3000 paria, jotta kaikille saataisiin omat.

Kolmas vaihtoehto (jos vaikka ajatus nuorten miesten jaloista ei kiinnosta) 0n ilmastosukkatempaukseen osallistuminen. Tämän kampanjan tarkoituksena on neuloa uuden eduskunnallisen verran sukkia, jotta nämä äänestäisivät ilmaston puolesta. Ettei villasukka muuttuisi uhanalaiseksi tulevaisuudessakaan. Tarvitaan siis 200 paria.

Itse suunnittelen osallistuvani kahteen jälkimmäisen kampanjaan. Haluaisiko joku muukin neuloa hyväätekevän sukkaparin? Yhdessä neulominen voisi sujua paremmin, ja varmistaa pääsyn tavoitteeseen. Ja samalla voitaisiin saada ja jakaa vertaistukea hankalissa kohdissa, minä ainakin jumitun viimeistään siihen kantapään loppuosaan. Kommenttiboksiin saa ilmoittautua!

PS. Koska olen tosiaan neulonut vain sen yhden sukkaparin, ei ollut ihmeemmin kuvia villasukista. Onneksi löytyi kuvia villasukkia kaipaavista varpaista :)

--- --- ---

Dear English-readers,

there is no translation to this text as it tells about knitting campaigns going on in Finland at the moment. I hope you still enjoy the pictures!

Haaveilua // Dreaming Of

Viime aikoina olen haaveillut neulekerhosta. Sellaisesta, joka kokoontuisi aina silloin tällöin jossain mukavassa paikassa. (Ei ehkä meillä kuitenkaan, ettei minun tarvitsisi siivota.) Neulekerhooni kuuluisi mukavia ihmisiä, jotka tykkäisivät jutella, juoda teetä/kahvia ja syödä kakkua samalla kun jatkavat keskeneräistä käsityötään. Ei sen olisi pakko olla neule, voisi olla virkkaamistakin. Tai kirjontaa. Tai koukkuamista. Tai mitä ikinä, kunhan sitä voi tehdä siinä kakunsyönnin lomassa. Ja meillä kaikilla olisi niin mukavaa ilman stressiä tai suorituspaineita. Ei olisi pakko osata tai saada valmista, kunhan olisi hauskaa.

Mutta minulla on ongelma. Mistä sellaiseen kerhoon löytää jäseniä? Ihan yhden ihmisen voimin se ei ole kerho, pelkästään kakunmuruja lankakorissa.

--- --- ---

Lately I've been dreaming about a knitting club. One that would come together occasionally in somewhere nice (but probably not at our place so I would't have to clean the apartment first). In my knitting club there would be nice crafty persons who would like to chat and drink tea/coffee and eat cake while continuing their latest craft in progress. It wouldn't have to be knitting, it could be crocheting as well. Or embroidery. Or whatever, as long as it could be done with the cake. And we all would have fun without any stress or pressure of achievement. It wouldn't be necessary to be able to do something or finish things as long as we had fun.

But I have one problem. Where can I find members to a club like this? Cause with one person it's not a club, just crumbs of cake in a yarn basket.

Non-Fiction

Koska Ikomi on askartelublogi, en kamalasti puhu itsestäni. On tässä varmasti tullut jotain asioita selväksi (esim. rakkauteni väreihin ja kissamaisiin temppuihin) mutta koskaan ne eivät ole olleet pääosassa. Synttärin kunniaksi päätin kuitenkin tuoda tekijän esiin ja tehdä muutaman sensaatiomaisen paljastuksen.

- blogin nimi tulee nimikirjaimistani ja muutamasta muusta nimestä poimitusta kirjaimesta

- Käytän paljon aikaa blogien selaamiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen

- En pidä tiskaamisesta, riitelystä enkä ylimielisistä ihmisistä

- Ärsyynnyn kuullessani eläimille ja lapsille lässytettävän

- Ostan kirjoja kannen takia

- Cd-kokoelmani on värijärjestyksessä

- Kerään kivoja tee- ja kahvikuppeja, mutten ole varma mikä edellämainittujen ero on

- Jätän usein hameenhelmani vahingossa oven väliin

- Oikeassa elämässä opiskelen kirjastonhoitajaksi

- Rakastan paperitavaroita ja uusia muistikirjoja

- Olen suorapuheinen

- Luen mielelläni aikakauslehtiä, ostan yleensä useamman kuussa vaikka ovatkin hirveän kalliita

- Pidän kahviloissa istumisesta lukien, neuloen tai jutellen

- Lempiateriani on aamupala, syön niitä yleensä useamman päivässä

- Rakastan päiväunia, ja nukun sellaiset päivittäin jos vain mahdollista

Jos haluat tietää jotain erityistä minusta, kysy ihmeessä. Saatan vastata. Mutta pidätän myös oikeuden olla vastaamatta, jos siltä tuntuu.

Tämä on blogibileiden viimeinen teksti. Kiitos kun olit mukana juhlimassa, minulla ainakin oli hauskaa. Tämän jälkeen saatan tarvita lepopäivän tai pari, mutta nähdään kuitenkin taas pian!

--- --- ---

Because Ikomi is a craft blog, I usually don't talk about myself. You may have found out some things about me (i.e. that I love colors and catty tricks), but those facts are never the main thing. Because of the birthday I, however, decided to give you some sensational revelations.

- The name of the blog comes from my initials and some other letters in my name

- I use a lot of time for browsing, reading and writing blogs

- I don't like washing the dishes, fighting or arrogant people

- I get irritated when I hear people babytalk to kids or animals

- I buy books because of their covers

- My CD-collection is in color order

- I collect nice tea- and coffee cups, but I'm not exactly sure what's the difference between those two

- I often accidentally leave my hem in the door

- In real life I study to be a librarian

- I'm an outspoken person

- I love stationary and new notebooks

- Love reading magazines and buy a few every month even though those are expensive

- I love sitting in cafés and reading, knitting or talking

- My favourite meal is breakfast, and I usually have plenty of them a day

- I love taking a nap and do it every day if only possible.

Well, there were some. If you want to know something special about me, just ask. I might answer. But I keep myself the right not to answer as well if I feel so.

This is the last post of the blog party. Thank you for partying with me, I had lots of fun! I may rest a day or two after this, but see you soon again.

Matkalla // On the Road

Repussani on keskeneräinen ikuisuushuivi, patenttineuleinen koetilkku, neljä kerää villasekoitelankaa, kolme kerää puuvillalankaa, virkkuukoukku ja kaksi pyöröpuikkoa. Ideoiden kirjaamista varten muistikirja, kahdeksan pussia Kool-Aidia, paljon suunnitelmia ja lupaus villapaidasta. Matkan varrelle osuu Novitan tehtaanmyymälä, autossa kirjoitan ostoslistan.

Ensimmäinen vieraspostaus täällä huomenna, muut sitä mukaa kun niitä postilaatikkooni putoilee. Vielä voi osallistua, jos jäi kaihertamaan, laita siinä tapauksessa sähköpostia. Minuakin näette kyllä, vaikka virallisesti nyt vähän aikaa lomalla olenkin.

PS. Keskiviikkoiltaan asti aikaa osallistua arvontaan!

--- --- ---

In my backbag there's an unfinished scarf, four balls of woolen yarn, three patterns of cotton yarn, a crocheting hook and knitting needles. A notebook for sketching ideas, eight bags of Kool-Aid, lots of plans and a promise to knit a sweater. Along the road there's gonna be a big yarn store, I'll write a shopping list in the car.

The first guest post will be published tomorrow, next ones when they appear to my inbox. It's still possible to join if you want to, just email me to get more info. And you'll see me around here too, even though I'm officially on holiday.

PS. You have until Wednesday night to enter thew giveaway!

WANTED

Aion ensi viikosta alkaen, parin viikon ajan, hieman lomailla. Sekä arjesta että bloggailusta. Kyllä täällä varmasti käntymässä käyn, mutta suuria raportteja tuskin ilmestyy. Ongelma on vain siinä, etten haluaisi jättää pikku blogia ihan oman onnensa nojaan. Niinpä etsinkin nyt apulaisia, jotka olisivat innostuneita kirjoittamaan vieraspostauksen ajastettavaksi poissaoloaikaani varten. Osallistua saa kuka vaan, oli omaa blogia tai ei, kunhan teksti on asiallista.

Tällaista toivoisin:

*kerro alkuun hieman itsestäsi (ja blogistasi), esittele siis itsesi. Kerro myös suhteestasi käsitöihin.

*jaa kanssamme joku käsityö-/askarteluprojekti sekä sanoin että kuvin. Se voi olla vanha, uusi, blogistasi tuttu tai ennestään täysin tuntematon. Kerro vähän ideasta, toteutuksesta ja lopputuloksesta. Muita vaatimuksia ei ole, kuin että olet itse toteuttanut esittelemäsi jutun.

*Tekstin ei tarvitse olla pitkä (mutta lyhyys ei ole vaatimus). Jos pystyt kääntämään sen englanniksi tai kirjoittamaan edes lyhyen tiivistelmän, olisin iloinen. Tarvittaessa voin kyllä auttaa, joten älä anna tämän olla syy jättää osallistumatta.

*Tarkoitus on nimenomaan, että kirjoittajan oma ääni ja tyyli pääsevät esiin, joten mitään tarkkoja sääntöjä ei ole. Toivon, että mahdollisimman moni innostuu, koska haluaisin esitellä muillekin ihania lukijoitani ja upeita bloggareita, joiden tiedän olevan siellä näyttöjen takana.

Mikäli kiinnostuit, sähkötä mahdollisimman nopeasti osoitteeseen tjinuski.ikomi[at]hotmail.fi. Kommentit, kysymykset ja palaute samaan laatikkoon, kiitos. Kaikkien osallistuneiden kirjoittajien kesken arvotaan lopuksi pieni yllätyslahja. Enempää en voi kertoa, koska se on vielä itsellenikin yllätys :D

PS. Arvonta alkaa huomenna, älä missaa sitä!

--- --- ---

I'm going to have a little holiday starting next week. So for two weeks from next Monday I won't be around that much. I will visit, that's for sure, but probably not write any long posts. The only concern is I don't want to leave my little blog hanging around totally on it's own while I'm gone. Therefore I'm now looking for guest bloggers that would like to write a post scheduled for my holiday weeks. Anyone can join as long as your text is relevant, no matter do you have blog on your own or not.

This is what I'm looking for:

*First introduce yourself by telling a little about yourself (and your blog if you have one). Also tell about your relationship for crafting.

*Share one craft project with us by pics and words. It can be old or new, and basically anything. The only rule is you must have done that yourself. Tell us a bit about the idea, execution and the final product.

*The post doesn't have to bee long (or short, for that matter). I will write a summary of your text in Finnish and add it to the post.

*The point is that writer's own style and voice come through, and therefore there aren't that many rules. I wish as many as possible of you would like to share, as I'd like to introduce my lovely readers and wonderful fellow bloggers here.

If you are interested, write me as soon as possible at tjinuski.ikomi[at]hotmail.fi. All the questions, comments and feedback can be sent to that address as well. There is going to be a little surprise gift given for a randomly chosen guest writer in the end of this project. But I can't tell you more yet, as it's still a surprise for me as well :D

PS. A giveaway starting tomorrow, don't you miss it!

Oh, that's me!

"Nousussa oleva geek-alalaji ovat neulojat ja virkkaajat, jotka omistavat harrastukselleen kymmeniä tunteja viikossa, etsivät netistä uusia malleja, värjäävät itse lankojaan ja postaavat luomuksiaan näytteille blogeihinsa. Geek on melkein aina kiinnostunut monesta geek-kulttuurin suuntauksesta tai harrastuksesta.

Geekkiyteen liittyy usein leikillisyys ja yhteydenpito muihin harrastajiin - jos villapaitaa neulotaan huvikseen ja sen syntyprosessia dokumentoidaan ja aiheesta keskustellaan netissä, kyseessä on geek-harrastus. Jos neulominen on tarvelähtöistä, esimerkiksi äiti neuloo talven tullen lapselleen villapaidan, se ei ole geek."

Maria Petterson: Geek-tytöt, city 11/2010

Nauroin juttua lukiessani - minähän sovin tähän määrittelyyn täydellisesti. Tosin lankojen värjääminen itse on vielä haaveissa. Tai no, värjäsin joskus tosi kauan sitten kasveilla yhdellä kurssilla, mutta ne langat taitaa olla jo käytetty. Seuraavaksi Kool-Aid? Värjäys on nyt joka tapauksessa lisätty kesäohjelmaan.

--- --- ---

Above there is an extract of an article about geek girls. It's written only in Finnish, and I don't have enough skills to translate it myself. Anyway, according to the article I am a geek because of my knitting, crafting and blogging hobby. How funny!

Kauniita sanoja // Beautiful Words

Sain Minä itte! - blogin Inkalta kerrassaan ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Nauratti myös Inkan lupaus siitä, että tätä ei tarvitse laittaa eteenpäin. Pakko myöntää, että toisinaan tunnustukset jäävät roikkumaan ja painuvat sitten unholaan, sillä palkittavien blogien valitseminen on sen verran hankalaa. Liikaa hyviä vaihtoehtoja ja ihanaa luettavaa. Tai sitten tuntuu, että kaikilla on se sama tunnustus jo.

Lisäksi haluaisin kiittää Nappeja ja neppareita - blogin Melindaa kauniista sanallisesta tunnustuksesta. Hymyilen vieläkin suupielet korvissa minusta käytetylle "väsääjäprinsessa" - termille. Nerokas ilmaisu, joka on pakko ottaa jollain tapaa käyttöön. Suunnittelen vähintäänkin käyntikorttien painattamista :D

Kolmas kiitoskortti monistetaan lukemattomiksi kappaleiksi ja postitetaan ajatuksen tasolla kaikille blogini ihanille lukijoille ja kommentojille. Kiitos vinkeistänne ja palautteestanne, jotka tekevät kirjoittamisesta niin paljon mielekkäämpää. Pidän myös kommenttibokseissa versovista keskustelunaluista ja jaetuista omista askartelukokemuksista. Kaikki tämä on muodostunut kovin tärkeäksi.

Lukijaksi on tällä hetkellä näkyvästi ilmoittautunut 43 henkilöä. Taisin luvata, että seuraava arvonta suoritetaan, kun lukijoita on 50. Lienee siis aika alkaa suunnitella palkintoa...

--- --- ---

I got an beautiful award created by Inka from the blog Minä itte! (only in Finnish, unfortunately). It also made me laugh when she promised there's no need to forward this to anyone. I have to say sometimes forwarding awards is a pain, cause it's so hard to choose who to give those. Too many lovely blogs around here, obviously.

I also want to thank Melinda from Nappeja ja neppareita (again, blog only in Finnish) of the beautiful words she wrote about my blog. I'm still smiling at the fact she called me "a crafty princess" and am definitely planning business cards with that text :D

I also want to thank all my readers, your lovely comments and support mean lot to me. Reading your notes makes writing this blog much more meaningful, and I love the little conversations and shared experiences you can find from the comment boxes.

At the moment I have 43 readers. I might have promised (oh yes, I did) to held the next giveaway when there's 50. I guess it's time to start planning the prizes...

Purkaus // An Outburst

Käykö kenellekään muulle niin, että kun saa mielestään loistavan idean, sitä on pakko päästä toteuttamaan heti? Siis ihan heti. Niin pian, että jos materiaalia ei satu ennestään löytymään, sitä lähdetään hakemaan siltä istumalta. Ja yleensä kellokin on vielä niin paljon, ettei oikeanlaisia materiaaleja löydy mistään, ja sitä tekee innotuksissaan kompromisseja, koska "kyllä tästäkin varmaan ihan hyvä tulee". No, muistutus tulevaisuuden vastaavia tilanteita varten: eikä tule. Pysähdy, pysähdy heti ja hyväksy se. Voit ihan varmasti odottaa huomiseen, jolloin lankakauppa/askartelukauppa/rautakauppa/joku muu kuin Siwa on taas auki. Ja jos vaikka tarkastaisit ne omat varastot ensin, ehkä sieltäkin löytyisi kompromissimateriaalia täydellistä versiota odotellessa.

Pyöräilin yksi ilta keskustaan hirveää vauhtia vartti ennen kauppojen sulkemisaikaa. Koska keksin, että tarvitsen kirkkaanpunaista puuvillalankaa. Siis heti. Siitäkin huolimatta, että kesken oli varmaan viisi työtä. Ja koska siinä ainoassa avoinna olevassa kaupassa ei ollut oikeanlaista, petyin tietenkin pahasti. Kaikki punaiset olivat liian haaleita. Niinpä nappasin mukaani alekorista kaksi kerää ihan vain siksi, ettei tulisi turha reissu. Sitä paitsi näissä kerissä värit vaan olivat lähinnä visiotani, joten ajattelin, että ei se nyt tällä kertaa haittaa, että lanka itsessään on 100% akryyliä.

No, kyllä se haittaa. Tälläkin kertaa. Hyi, miksi tuollaista lankaa edes tehdään? Se tuntuu ikävältä käsissä, sähköistää kaiken ja narisee kun sitä virkkaa. Onneksi ei maksanut kuin euron kerä. Mutta silti, taas on turhaa materiaalia nurkissa vain siksi, että olen hätähousu. Virkkasin siitä sitten koetilkkuja ja tulin siihen tulokseen, että visioni kyllä toimii. Oikealainen lankakin löytyi sitten tänään Lankabaarista, joten nyt pääsen vihdoin toteutusvaiheeseen asti.

Onko kellään ideoita, mitä tehdä sataprosenttisesti tekokuituisesta langasta? Tahtoisin kyllä käyttää ne, mutten keksi mitään, missä lanka toimisi tuntumatta ikävältä. Entä onko kenelläkään ylimääräisenä nurkissa kirkkaan violettia tai kirkkaan keltaista puuvillalankaa, paksuudeltaan sellaista Novita Tennesseen tapaista, eli sopivaa 3 ½ koukulle? En tarvitsisi kovin isoja keriä, jonkin verran vain seuraavaa ideaa varten. Huomatkaa, kuinka yritän tällä kertaa kovasti hillitä itseni :D

--- --- ---

Does it happen to anyone else that when you get the perfect idea, you have to make it happen immediately. NOW. So soon, that if you haven't got the materials already, you have to go to buy them right now and then. And usually it's so late you can't find the right kind of materials, so you make compromises because you're so eager to start. "This is going to work almost as well". Well, note to self for the future: it won't. Stop, stop right now and accept it. Why don't you just wait till tomorrow when the yarn shop/craft store/hardware store is open again. Or check your own stock, maybe there's something you can use for compromise, while you wait the perfect material to appear.

One evening I hurried to the center 15 minutes before the closing time, cause I realized I need bright red cotton yarn. Right then. No matter I had at least five unfinished things at home. And cause the only store that was still open didn't have the right kind, I was so disappointed. All the reds were too washed out. So I took two balls from the sale box, just to make sure it wasn't a worthless visit. And those colors were nearest my vision, so I thought this time it may be okay that yarn was 100% acrylic.

Well, it wasn't. Why do they even make yarn like that? It doesn't feel nice, it's hard to use and it squeaks when I crochet it. Luckily it was only 1€ per ball, but still, I now have more worthless things around just because I was so eager to start. I made some test craps out of it and realized my vision works very well. And I found the perfect yarn today from a yarn shop, so now I'm finally able to start.

Does anyone have any ideas what to do with totally acrylic yarn? I'd like to use it, but can't figure out what to do so the final product wouldn't feel bad or be unusable. And does anyone have any extra cotton yarn in bright purple or bright yellow? (one to crochet with approx. 3 and ½ mm hook) I wouldn't need that much, just some for my next idea. Please note how I try to contain myself this time :D

Ideoita ja kysymyksiä // Ideas and Questions

Vähän aikaa sitten joku ihmetteli kommenttiboksissa, mistä kaikki ideani oikein pulppuavat. No, niitä löytyy vähän kaikkialta ja syntyy mitä kummallisimmissa olosuhteissa. Osa syntyy ohjeita ja kirjoja lukemalla tai muiden blogeja selaamalla. Osa lähtee liikkeelle väristä, materiaalista tai esineestä, jonka tahtoisin jotenkin kierrättää. Osa pulpahtaa mystisesti alitajunnan syövereistä kun sitä vähiten odotan. Joka tapauksella aktiivisella havainnoinnilla ja ihmettelyllä on valtava merkitys. Sillä, että pitää silmät ja korvat auki.

Kun olin lapsi, minulle opetettiin kotona, ettei kenenkään töitä tule kopioida, mutta että ideat ovat vapaata riistaa. Kukaan ei omista ideaa, vaan sen voi jokainen käyttää uudestaan omalla tavallaan. Tähän uskon vieläkin. Maailma on joka tapauksessa käytettyjä ideoita täynnä, ja joku muu on luultavasti tehnyt jo saman jossain muualla. Jos sitä alkaa miettiä, ei saa mitään aikaan. Siksi tulee tuottaa oma versionsa hienoista ideoista ja antaa aina kunnia alkuperäisen tekijälle, jos sellainen on tiedossa. Kun jotain tekee omalla tavallaan, se ei ole enää alkuperäisen kopio.

Viime aikoina olen alkanut miettiä, mihin suuntaan haluan blogia viedä, ja millaisia erilaisia postauksiavoisin tänne tuottaa. Siis perinteisten "tein sitä ja tätä" - juttujen lisäksi, sillä joskus tuntuu, että toistan aina samaa kaavaa. Ja nyt päätinkin, että teen aina silloin tällöin inspiraatiokatsauksen. Sellaisen, johon listaan ihania asioita, jotka minua sillä hetkellä innostavat. Ne voivat olla käsitöitä, valokuvia, kirjoja tai mitä vain. Ihan vain esimerkiksi siitä, mistä niitä ideoita oikein syntyy.

Onko sinulla ideoita siitä, millaisia juttuja haluaisit täällä lukea? Mistä pidät ja mistä et? Kaipaatko jotain tiettyä? Vai onko kaikki tällaisenaan täydellistä, ja pitäisi vain tajuta olla muuttamatta? Kerro, puhu, ääntele - mielipiteelläsi on minulle merkitystä.

Kiitos!

--- --- ---

Some time ago somebody asked in the comment box where I get all my ideas. Well, it's hard to say - they come from everywhere and anytime. Sometimes I get them when I read books or blogs. Sometimes it starts with a material, a color or an item I want to reuse. And some of them just pop up when I least expect and usually I have no idea where or why they came to my mind. Anyway, exploring and observing the world have a huge importance. You know, keeping your eyes and ears open.

When I was a kid I was taught one should never copy other's work, but ideas are free. Nobody owns ideas, you can always reuse them in your own way. And that's something I still believe in. World is full of used ideas, and it's very likely someone has already done that somewhere. If you start to think that, you can do nothing anymore. That's why you should make your own version of cool ideas and always credit the original if only you know who made it. If you do something in your own way, it's not a copy.

Lately I've been thinking where I want to take this blog. I feel it would be nice to do something else as well that just those "I made this and that" -posts. So I decided I'm going to do an inspiration post once in a while. Filled with lovely things that inspire and cheer me at that moment. They can be handmade, photographs, colors...whatever. Just to show where the ideas may come from.

Do you have any ideas what kind of posts you would like to read in my blog? What do you like and dislike? Do you miss something exactly? Or is the blog perfect and should be continued the same way? Please tell me, your opinion means a lot.

Also, I got almost all of my comments in Finnish. Is there anyone out there who reads this blog in English? If yes, please say hello, so I know you're there. And I would appreciate if you told me is it hard in your opinion to read a blog written in two languages? Do you think I should have separate blogs for English and Finnish?

Thank you so much!