Vuosi päättyy valoon

1.

2.

3.

Inspiraatio syntyi vanhempien luona käydessä, kun sähkökynttelikön vierestä löytyi kaksi irtolamppua. Olen kerran nähnyt jossain sellaisista, tosin pienemmistä, tehdyt korvakorut, ja himoinnut sellaisia siitä asti. Kysyin, saanko lamput. Isä vastasi, että "et, ne toimivat vielä. Komerossa on kyllä pussillinen sellaisia, jotka eivät toimi. Otatko ne? Säästin siltä varalta, jos joku keksii niille jotain käyttöä."

Kaulakorun (1.) nauhaosa syntyi pujottamalla puuvillanyöriin mustia puuhelmiä ja värittömiä lasihelmiä vuorotellen. Sitä ennen väsäsin jo lamppuriipuksen (2.), jossa on yksi lamppu ja jämät Lontoossa ostetusta laukkukorusta. Sen muut osat ovat jo aiemmin muuttuneet korvakoruiksi, vain perhoset jäivät jäljelle. Ajattelin yöperhosia kiinnittäessäni ne killumaan lampun korkeudelle, mutta en kyllä tiedä, ovatko ihan oikeaoppisen näköisiä siihen rooliin. Toisaalta, eihän lampussakaan pala oikeasti valo. Siis, hiiteen oikeellisuus.

Luulen, että etsin kaulakorulle uuden kodin. Se ei ole ihan minun tyyliseni, ja jäisi luultavasti runsaudenpulassa käyttämättä. Korvakorut sen sijaan (3.) on jo toissapäivänä vihitty käyttöön. Ne ovat ihanat: kauniit ja vähän hölmöt. Toteutettu poraamalla lampun kantaan (se oli ainoa kohta, josta poranterä meni läpi) pienet reiät ja kiinnittämällä niihin silmuruuvit.

Näihin valoihin, näihin tunnelmiin. Valoisaa uutta vuotta!

--- --- ---

Light at the End of the Year

I found my inspiration from the window sill of my parents': two small light bulbs originally meant to a Christmas candelabra. Luckily my dad had saved the old ones that didn't work anymore, in case somebody would find out how to reuse them. Well, I did. I once saw a pair of earrings made out of old light bulbs and have been wanting a pair since.

The necklace (1.) has a chain made out of black wooden beads and smaller, clear glass beads.The pendant (2.) has one light bulb and two butterflies in a chain. They are remains of a bag charm I bought from London and used earlier to made a pair of earrings. When placing them on the same level with the light bulb I was thinking moths, but I'm not sure if these butterflies look like them at all. On the other hand, there is no light at the bulb, and no one will care about it either.

I think I'll try to find a new home for the necklace, as it isn't exactly my style. But I'm definitely going to keep the earrings (3.), have used them already. They are perfect: beautiful and a bit silly. Just my kind of accessories.

With these pics I want to wish you all nice and bright New Year!

Yksinkertaista vihreää

kuva 1/ pic 1

kuva 2 / pic 2

Kun ei ole pitkään aikaan päivittänyt, kynnys kasvaa äkkiä suuremmaksi. Tuntuu, että pitäisi esitellä jotain hienoa, että kehtaa suunsa avata. No, tämä ei ole hienoa, eikä edes luovaa. Teitä on varoitettu. Mutta luvataan nyt samalla, että jotain omasta mielestäni erikoisempaa ilmestyy huomenna. Tänään ei ollut aikaa kuvata sinä pienenä valoisana kaistaleena, joka aamun ja illan väliin jäi.

Kaulakoru (kuva 1) on tehty pikkuveljelleni. Hän ei tosin tiedä sitä vielä, sillä se on vasta kirjekuoressa matkalla kohti oikeaa osoitetta. Veli sai nimittäin joululahjaksi kitaran, ja siitä syystä minä jouduin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ostamaan plektran. Se oli yllättävän hankalaa sillä vaihtoehtoja oli ihan liikaa. Ja koska värikkäät muovinpalat kiehtovat aina, piti tietenkin ostaa muutama myös korutarkoituksiin. Luomisprosessin jatkumista odottelevat vielä kaksi punaista ja kaksi läpinäkyvää lärpäkettä. Niistä tulee ehkä jonain päivänä korvakorut, tai sitten jotain ihan muuta.

Pillikorvakoruista (kuva 2) olin haaveillut pidemmän aikaa. Kirkkaanvihreät pillit on ostettu Lontoon Camdenista ja muutettu korvakoruiksi vaihtamalla avainrenkaan tilalle korvakorukoukku. Koruntekoa helpoimmillaan. Seuraavaksi suuntaan energiani tuunaukseen ja vaihdan alennusvillatakkiini iloisemmat napit.


Simple and Green

From now on it will be possible to read this blog in English as well. This is one of my New year resolutions and probably the easiest one to keep. So if you are a new reader and wonder what happens here: this is a craft blog. It includes all kind of crafty projects and haberdashery things seasoned with my long not-alwas-so-related explanations. Mostly jewelry and other accessories, but other things as well. Welcome to read this, and please leave comments whenever you feel like it. I don't believe I'm gonna translate the old texts into English soon, so if you are interested in something you see among my earlier posts and can't read the text, just email me and I'm gonna tell you more.

So, the green necklace (pic 1) is made of a plectrum I bought when I went to a music store to buy some for my brother. He got a guitar for Christmas, and when he grows up he's gonna be a super star guitarist with the coolest band in the world. Well, everything after the comma is creation of my imagination, but anyway, i wish all the best for him and his guitar. Cause plectrums were so nice and colorful, I bought some for jewelry purposes as well. I already sent this one for my brother, so he had one plectrum he can't loose that easily.

Green earrings (pic 2) are made of plastic whistles bought from Camden market in London. I just replaced the key rings with hooks, and tsadam, that was it. Simple. Quick. And green.

Päivitys

Ulkomaankomennus on nyt ohi. Muun muassa kolme kiloa askartelutarvikkeita, kuusisataa nappia ja kilon verran simpukankuoria matkalaukussani palasin kotiin. Koska puoliksi puretut laukut aiheuttivat aikamoisen sotkun, en ole vielä päässyt askartelun alkuun. Se kuitenkin siintää lähitulevaisuudessa, kunhan saan raivattua polun työpöydän luo ja järjestettyä siihen vähän työtilaakin. Poikaystäväni kutsuu nurkkaa kissan valtakunnaksi ja ilmeisesti sen kaoottisuus aiheuttaa hänelle harmaantumisoireita. (Minun mielestäni se ei siis ole yhtään kaoottinen, kaikella on tarkka järjestys). Varsinkin silloin, kun valtakunta hautoo laajentumissuunnitelmia ja levittelee helmiä, nappeja ja metalliosia pitkin olohuonetta. Minkäs sille mahtaa, että olen enemmän sohva- kuin pinnatuoli-ihmisiä. Olin kolme kuukautta poissa ja sinä aikana sain ainakin kolme kiukkuista puhelua koska "mä astuin just helmen päälle paikassa, jossa helmen ei olisi kuulunut olla." Ja minä sentään siivosin huoneen, nurkkaa myöten, ennen kun lähdin.

Tavoitteeni on saada tämä blogi vähintään yhtä aktiiviseksi kuin ennen Lontooseen lähtöä. Lisäksi olen kaavaillut homman muuttamista kaksikieliseksi. Jokaisen tekstin perään ilmestyy tästä lähtien vähintään englanninkielinen tiivistelmä, mutta useimmiten toivottavasti kattavampikin käännös. (Paitsi ei tämän, vielä olen joululomalla.) Kannustusta ja innostavia kommentteja otetaan jatkossakin vastaan, kiitos tähänastisesta tuesta! Myös sanan levittäminen on sallittua, uusi vuosi saisi mielellään sisältää myös uusia lukijoita.

Siihen asti, rauhallista ja miellyttävää joulua. Menen nyt syömään joulutorttuja joulukoristellun kynttelikköni (kuvissa) valossa. Kokonaisuus on toteutettu kietomalla metallisen kirppiskynttelikön ympärille värikkäitä helminauhoja, joista osa löytyi materiaalivarastosta ja osa omasta käyttökorunaulakosta. Kaiken kruunaa aiemmin esitelty violetti rusetti. Lähes taideteoksen tasoisen lopputuloksen nimi on Hyvästi hillitty harmonia ja se haistattaa pitkät perinteisille jouluväreille ja -koristeille. Ja siinä sivussa vähän kaikelle muullekin. Kissanhoitajan sanoin: "se on niin kamala että se on jo hieno".

Säädyllinen neulenäytelmä

Lavasteena työpaikan kahvihuone. Tyttö istuu sohvannurkassa, vastapäätä ovea. Hänellä on sylissään oranssia ja punaista lankaa, viisi puikkoa ja epämääräinen sotku. Miespuolinen kollega kävelee sisään ovesta, huomaa tytön ja onnistuu ilmeisesti pelkällä tahdonvoimalla hillitsemään naurunsa. Kasvoilla on silti leveä virnistys.

Tyttö: Mitä?
Mies: Neulotko sä?
Tyttö: Joo. Nauratko sä?
Mies: Ei, en missään nimessä. Mitä sä neulot?
Tyttö: Lapasia.
Mies: Itsellesi?
Tyttö: Ei, poikaystävälle.
Mies: Öh...ja käyttäisikö se noita kanssa?
Tyttö: No, se valitsi värit itse.
Mies: Oikeesti?
Tyttö: Mä vaan neulon mitä pyydetään.

Viisi minuuttia aikaisemmin samassa tilassa on näytelty kohtaus, jossa toinen miespuolinen kollega astui sisään ovesta, unohtui tuijottamaan neulovaa tyttöä niin ettei katsonut eteensä ja törmäsi siksi oikealta nurkan takaa astuvaan naiseen. Repliikkinä "Anteeksi, mä en nähnyt sua. Toi neulominen niin varasti mun huomion."

Perustuu tositapahtumiin.

Valoilmiö

Salainen liljaprojekti on nyt valmis, ja valaisee huoneeni vaatekomeronurkkaa. Ja samalla mieltä, sillä eilen alkoi ahdistaa, kun huomasin, että töistä lähtiessä on jo pimeää.

Idean pihistin selatessani kirjakaupassa jotain askartelukirjaa. Taittelin 20 liljaa, ostin valosarjan ja yhdistin nämä kaksi keskenään. Jokaisen lijan "huippuun" on tehty saksilla pieni reikä ja pitävyys varmistettu teipillä. Ja sitten koko komeus vain taiteiltu ovenkarmiin, taas teipillä avustaen.


Valo on oikeasti pehmeämi ja keltaisempi kuin miltä kuvissa näyttää. Sellainen juuri sopivan hämyisä. Tekee tästä huoneesta heti ystävällisemmän ja viihtyisämmän.

Kukkatarha

Vuosi sitten äitini opetti minut taittelemaan origami-linnun. Sellaisen, joka puhujasta riippuen on joko joutsen tai kurki (vaikka itse puhunkin yleensä vain linnusta). Nykyisin osaan taitella linnun vaikka silmät kiinni, ja teen sellaisia lähes joka päivä. Esimerkiksi vakuutusyhtiössä tai apteekissa jonottaessa vuoronumero vaihtaa usein muotoa, samoin käy laskulle ravintolassa. Pienin, jonka saan aikaan, on teepussin narun päässä olevasta lirpakkeesta, ja olenkin taitellut näteistä papereista esim. korvakorulintuja. Mitään muuta origamijuttua en sitten osannutkaan tehdä.


Mutta tänään opettelin. Nyt osaan tehdä myös liljan. Onnistuin vasta kuudennella kerralla, joten kärsivällisyyttä opettelu vaati. Googletin ohjeita, ja kokeilin vuorotellen erilaisia. Sellaista, jossa on pelkät kuvat, toista kuvilla ja tekstillä. Kahdenlaisia videoita - selostuksella ja ilman. Loppuun asti pääsin vasta tämän ohjeen kanssa. Sitä pystyy varmasti seuraamaan myös englanninkielistä tekstiä lukematta, kunhan muistaa, että monen kuvan ryhmät on seurattava myötäpäivään aloittaen ylävasemmalta. Tekstin ja kuvien yhdistelmä oli juuri sopivan informatiivinen ja selkeä. Muutenkin blogi vaikutti kiinnostavalta, lisäsin heti suosikkeihin.

Taittelin valkoisesta kierrätyskirjepaperista, muutakaan ei ollut. Se sopi tarkoitukseen ihan hyvin, vaikka kaksivärisen paperin kanssa jotkin vaiheet olisivat varmaan tuntuneet helpommilta. Taitokset eivät sinänsä ole vaikeita, niitä vain on niin monta, että helposti hengästyy. Kun lopulta onnistuin, taittelin saman tien neljä lisää, että osaisin vielä huomennakin. Minulla nimittäin on salainen sisustussuunnitelma, johon tarvitaan melko monta liljaa. En aio kuitenkaan paljastaa enempää ennen kuin näen, toimiiko idea käytännössä. Tai saanko itse projektiani koskaan loppuun saakka.

Nappijuttu

Olen nyt (noin) 665 nappia rikkaampi. Kovasti voi moisesta elämänlaatu parantua ja ikävä helpottua.






Kaikki napit on tilattu Kellieltä Etsystä. Jo kolmas tilaukseni neidiltä, suosittelen lämpimästi. Nopea toimitus, fiksut hinnat, mukava myyjä ja ehdottomasti ihanat napit. Jos yksittäiskappaleita ja parittomia kaipaa, tämä on ehdottomasti paras tapa hankkia suuri määrä kerralla. Jo pari uutta nappijuttua suunnitteilla, saa nähdä, mitä niistä vielä tuleekaan.

Pikakoruja

Kun on puutetta ajasta, energiasta, materiaalista tai ideoista, voi tyytyä tekemään pikakoruja. Yhdistelemään valmiita osia uusiksi kokonaisuuksi. Olen huomannut, että nautin siitä melkein yhtä paljon kuin alusta asti väkertämisestä. Pikakoruissa on parasta se, että tavallinen massatuote muuttuu nopeasti joksikin vähän erilaiseksi ja samalla yksilölliseksi. Enemmän minunlaisekseni.


Pilli on uutiskioskilta (40 penceä), pujotettu hopeoituun palloketjuun. Pillejä on vielä toinenkin, mutta siitä teen kyllä jotain monimutkaisempaa joskus myöhemmin.


Pidän siitä, että tavallinen käyttöesine muuttuu koruksi värinsä ja ketjunsa myötä.


Nämä avainkorvikset tein jo viime talvena, mutta ne ovat edelleen yhdet suosikeistani. Tavallisiin, Sokokselta haettuihin hopearenkaisiin on pujotettu kaksi kolmesta avaimesta, jotka tulivat mukana ostaessani lukon.

Korvissa roikkuessaan yhdistelmä näyttää avainrenkaalta siinä määrin, että minulta on joskus jopa huolestuneesti kyselty, että enhän saa rinkuloista nikkeliallergiaa.

Tämän korun valmistuksesta en ota paljoakaan kunniaa, sillä olen vain yhdistänyt riipuksen ja ketjun. Halusin kuitenkin näyttää esimerkiksi siitä, kuinka ihan tavallisesta korusta saa omannäköisen hyvin pienellä operaatiolla. Kun ostin Anna Loun kaniinin, se roikkuin fiinissä hopeaketjussa. Yhdistettynä River Islandin kirkkaansiniseen "rukousnauhaan" kokonaisuus muuttui tyystin. Luulen, että alkuperäisen ketjun kanssa sitä ei vaan koskaan olisi tullut käytettyä, oli riipus kuinka ihana tahansa. Nyt taas olen hyvin tyytyväinen tähän. Enkä vähiten siksi, että aiheutan hämmennystä, kun ihmiset ketjun nähdessään odottavat automaattisesti ristiä ja Jeesusta, mutta näkevätkin sitten ihan jotain muuta.

Jatko-osa

Luulen, että annan omenat lahjaksi, pidän itse ananaan ja banaani saa jäädä odottelemaan sopivaa apinaa. Kaikki siis rintakoruja. Nyt käyttämättä on vielä viinirypäleterttu, mutta siitä luultavasti tulee kaulakoru. Jos jaksan odottaa Suomeen asti, saisin siitä vähän siistimmän, sillä pora olisi muodon hyödyntämisen kannalta aika ehdoton. No, saa nähdä.

Hedelmäpeli

On ollut hiljaista, mutta täällä ollaan silti edeleen. On myös ollut ikävä askartelemista. Niinpä olen kaiken kiireen ja hösellyksen keskellä metsästänyt askartelukauppoja, käynyt tavaratalon lankaosastolla ja aloittanut kaulaliinaa. Neulominen nimittäin helpottaa stressiä. Eilen keskityin kuitenkin kaulakoruihin, ja askartelin muutaman, koska en flunssaisten päiväunien jälkeen saanut enää illalla unta. Suoraan sanottuna minulla on materiaalipula, joten jouduin hieman soveltamaan saadakseni edes jonkinlaista tulosta aikaiseksi. Tärkeimmältä ei nimittäin tuntunut lopputulos, vaan tekeminen.


Hedelmät ovat puisesta, pikkulapsille tarkoitetusta palapelistä, jonka ostin kauppareissulla supermarketin leluosastolta. Näin joskus kauan sitten Etsyssä kaulakorun, joka oli tehty samantyylisestä palapelinpalasta, ja ihastuin ideaan. En kyllä muista siitä korusta enää muuta, muistaakseni siinä oli vain palikka ketjussa, eikä paljon muuta. Mutta kuitenkin, kun nyt näin tämän puisen pelin, päätin heti tehdä siitä koruja.


Pohdin ensin, että olisin jotenkin irrottanut nuo punaiset nupit. Sitten tulin siihen tulokseen, että se olisi paitsi liian hankalaa (ja jättäisi ruman jäljen), myös veisi pohjan koko idealta. Silloin korusta ei enää näkisi, että se on muokattu jostakin alunperin muuhun käyttöön tarkoitetusta esineestä, se olisi vain puinen riipus. Minä pidän noista nupeista, ne ovat jollakin tapaa suloisia.


Helmet ostin viikko sitten Sohosta, Creative Beadcraft -liikkeestä. Mansikkakorun mustat ja appelsiinikorun pienimmät oranssit ovat puisia. Isot oranssit ja keltaiset ovat lasisia. Isot punaiset puuhelmet taas ovat vanhasta rannekorustani, jonka purin hyvään tarkoitukseen vedoten. Tarvitsin epätoivoisesti jotain punaista, enkä ollut tullut ostaneeksi yhtään senvärisiä helmiä, sillä palikat eivät ollet tuolla reissulla mukana. No, onneksi mulla oli kaksi samanlaista, niin ei harmita yhtään.


Askarteluvälineistä kaipaan eniten poraani. (Okei, se ei oikeasti ole mun pora, anteeksi Maritta, mutta kun meillä on sen kanssa jo melkoisen vahva tunneside! Oma on silti ostoslistalla.) Mutta koska se on niin kaukana, täytyi soveltaa. Kiinnitin helmiketjut kummastakin päästä lukolla kiinni silmuruuviin, jotka sai onneksi puisiin palikoihin ihan helposti. Autoin tekemällä reiänalut keittiön romulaatikosta lainaamallani työkalulla. Suoraan sanottuna ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen tämä härveli on tarkoitettu. Olen kuitenkin käyttänyt sitä mm. purkinavaajana, veitsenä ja pistimenä. Kukaan muu sitä ei tunnu kaipaavan.

Hedelmiä on vielä muutama jäljellä. Niistä tulee varmaan rintakoruja. Sitten palaan kaulaliinan kimppuun, koska se on saatava valmiiksi, että voin aloittaa pitkään mangutut lapaset "joissa on jotain oranssia". Uusi reissu lankaosastolle siintää siis lähitulevaisuudessa. Luulin muuten, että lanka on Suomessa kallista. Olin väärässä, näihin hintoihin verrattuna se tuntuu halvalta. Tai sitten kaikki langat ovat täällä vaan niin supererikoisia, että niistä voi siksi pyytää järkyttäviä hintoja. Minulle vaan riittäisi ihan tavallinen villalanka, ilman mitään kaneja ja alpakoita.

Matkaan!

Lähden huomenna Lontooseen, koska aion suorittaa toisen työharjoitteluni siellä. Minulla on työpaikka ison yliopiston kirjastossa, huone mukavalta kuulostavan tädin nurkissa ja matkalaukullinen tavaraa pakattuna. Reissu kestää kolme kuukautta, kolmetoista viikkoa.


Toivon, ettei tälle blogille sinä aikana käy köpelösti. Päivitystahti varmasti hidastuu, eikä askartelukaan ole mahdollista ihan samoissa määrin. Älkää silti menettäkö toivoanne, koska pidän tästä liikaa, että tahtoisin hylätä areenani kokonaan. Minä palaan vielä!

Sitä paitsi olen pakannut matkalaukkuun kuvissa näkyvät työkalut ja tarvikkeet. Perusvälineet ovat nyt siis mukana, joten näpertely ei ole mahdotonta. Ja eiköhän niin isosta kaupungista materiaaleja löydy. Minä nimittäin myös tarvitsen askartelua, se auttaa pysymään terveenä.

Kaikki kiinnostuneet voivat seurata reissuani Lontoo-blogistani. Myös värikuvaprojekti jatkuu ja päivittyy mahdollisimman usein.

Hei hei ja kuulemiin!

Hillittyä hysteriaa

Ystäväni kaipasi siistiin juhla-asuunsa twistiä. Minä ratkaisisin ongelman "hysteerisillä koruilla" - sellaisilla, jotka saavat katsojan sekä ihastumaan, että hämmästymään. Loin sitten samalla neljä rintakorua, mutta mikäli kaikkia ei saa mahtumaan samaan asuun, voi niitä toki käyttää mummon synttäreiden jälkeenkin. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä tyytyväisempi olen.

Kaikki olivat pidettyjä (eräät aiheuttivat jopa suunnatonta riemastusta), ja pääsivät säilöön korurasiaan. Oli hauskaa huomata, että suurin osa sen varsin tyylikkään sikarirasian sisällöstä oli joko minun ostamiani tai tekemiäni koruja. Onneksi tunnen tämän tytön maun hyvin. Olisi kamalaa olla sellaisten velvollisuudesta säilytettyjen korujen antaja, jonka lahjat sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua myydään kaikessa hiljaisuudessa romukullaksi. No, taas yksi syy käyttää materiaaleina lähinnä puuta ja muovia.


Terveisin, totaalikieltäytyjän tyttöystävä.


Kani on BR-lelujen muovieläinalesta. Sotilas löytyi Kirkkonummen torilta ja sen kukat Tiimarista (mutta ne piti kyllä ihan itse nyppiä irti vihreästä muovivarresta). Dominopalikka on sieltä mistä muutkin dominoni, eli äidin askartelutarkoituksiin lahjoittamasta pelistä. Palapeli-korut on tehty kirpputorilta ostetun palapelilootan sisällöstä, ja ovat puisia. Hedelmäasetelma taas on tarkoitettu nukkekodin koristeeksi, mutta rintaneulalisäyksellä se saa kyllä koristaa vaatteitani tästä eteenpäin. Kahden viimeisen kuvan korut tein itselleni, muut neljä siis lahjaksi. Innostukseni rintakoruihin on melkoisen uusi, aiemmin käytin vain pyöreitä rintamerkkejä eri teksteillä. Nyt hauskoja koruja tuntuu olevan enemmän kuin vaatteita, joihin niitä kiinnittää.


Viimeisen seuraksi aloin kaivata hienoa lierihattua, johon sitten voisin hedelmiä kiinnittää. Sieluni silmillä näin Peppi Pitkätossun teekutsut, jossa hienostelevat naapurin tädit helminauhoineen ja hedelmähattuineen paheksuivat railakasta Peppiä. Ollapa Peppi, ja kiinnittää hedelmäkoru vaikkapa palmikkoon.

Yonoon, mars!

Turun Humalistonkadulla sijaitsee pieni sympaattinen liike Yono, josta on nyt saatavissa uusi erä Ikomin koruja. Myynnissä muun muassa rannekoruja, kaulakoruja ja erilaisia korviksia. Kaikki on tehty rakkaudella, ja hinnatkin olen yrittänyt pitää sellaisina, ettei shoppailu kamalasti kirpaise. Tervemenoa ostoksille siis! Samasta kaupasta löytyy kaikkea muutakin ihanaa, ja ostokset on helppo perustella itselleen sillä, että tukee samalla käsintekijöitä ja nuoria suunnittelijoita.

Tässä kuvaesimerkkejä myyntituotteistani, mutta aamulla toimittamastani laatikosta löytyi kyllä paljon muutakin.

Taas on saapunut syys

Syksykaulakoru syntyi eilen leffaa katsoessa. Ratkaisin riittävyysongelman laittamalla jokaiseen väliin pyöreän mustan puuhelmen. Helmet on pujotettu valkopohjaiseen pallonauhaan, ja kiinnityssysteemin muodostaa nauhasta sidottu rusetti.

Peura salamavaloissa

Uudessa takissani on uusi peurakoru. Myös kaikki liimausongelmat taitavat olla historiaa, sillä Loctite yleispikaliima tuntuu liimaavan mitä vain ja nopeasti. Se on tosin vähän vaarallinen työkalu sellaisen käsissä, joka on kerran melkein liimannut pikaliimalla tassunsa pesualtaaseen kiinni. Olen kuitenkin valmis ottamaan riskin, sillä olen suunnattoman kyllästynyt yleisliimoihin, jotka eivät liimaa.

Aineksia uusiin juttuihin

Ajattelin lyhytsanaisesti mutta runsaskuvaisesti esitellä viimeaikaiset materiaalilöytöni. Kaikkien tulevasta käytöstä ei vielä ole varmuutta, mutta yleensä olen aina ennen pitkää keksinyt jotakin. Näiden lisäksi varasto on karttunut korviskoukuilla ja korulukoilla, kun niitä kerrankin oli askatelukaupassa tarjolla. Ilmeisesti kysyntä on suurta, mutta tilauksen koko pieni, sillä telineessä riippuu useimmiten tyhjää.


Tiistaina kävin Kirppiscenter Manhattanilla, josta mukaan tarttui viitisen marmorikuulaa, pussillinen puuhelmiä ja 24 arpakuutiota (mikä hassu sana...). Aloin heti kaipailla lapsuudenaikaista marmorikuulakokoelmaani, tiedän että se on jossakin vielä tallella. Mulla oli erikokoisia, erivärisiä ja erilaisilla pinnoilla. Vanhoina hyvinä aikoina niitä kun vielä sai ostaa "irtomyynnistä", eikä pelkästään jättisäkeissä, jossa kaikki kuulat ovat samanlaisia.
Puuhelmet maksoivat vain vähän, ja olivat ihanan värisiä. Tekisi mieli tehdä niistä epäsymmetrinen syksykaulakoru, mutta ikävä kyllä niitä ei ole tarpeeksi. En ole vielä keksinyt, mihin ja millä tavalla yhdistäisin nämä, jotta saisin lasillisen venymään kaulakoruksi asti.
Nopista olen aikaisemmin tehyt vain korvakoruja, mutta nyt yritän keksiä jotain uutta (ihan jo siksi, että omistan ainakin kolmet noppakorvikset). Iloitsin huomatessani, että osa noista oli puisia. Niiden porailu on paljon helpompaa, mutta löytäminen sikamaisen hankalaa.


BR-leluissa oli tänään muovieläinale! Poistuin kahta kaurista, yhtä kettua ja yhtä juonin näköistä oravaa rikkaampana. Suuressa laarissa oli vaikka mitä vaihtoehtoja, ja vietin tosi kauan sitä tonkien. Tahtoisin perustaa muovieläintarhan, mutta koska koriste-esineet keräävät tuhottomasti pölyä, eivätkä tottumisen jälkeen enää suuremmin hätkäytä, olen päättänyt tyytyä muovieläinkoruihin. Onneksi on sentään muovieläinlaatikko, jossa korumateriaalit asustavat ja muodostavat ainakin pienen farmin.

Lisää elukoita löytyi muutama viikko sitten Hietsun kirppikseltä Helsingistä. Isoon teekupilliseen mahtuu mm. monta erilaista dinoa, kirkkaanvihreä kroko, joku sininen tunnistamattomaksi jäänyt möykky, porsas, kaksi kissaa, norsu sekä Chicken ja Duck.


Samalla kirpputorireissulla löysin ison, kauniin ja painavan kolikon. En vielä tiedä, mitä ihmettä sillä teen, mutta se tuntuu kivalta kädessä, ja siinä on kuva hevosraitiovaunusta. Pelkkiä plussia siis. Jonkun myyjän romukopasta kalastelin kourallisen avaimia. Ne eivät ole sitä hienointa antiikkimallia, mutta vanhat Audin avaimet ja muut menopelien starttauskappaleet olivat niin sympaattisia, että tahdoin viedä ne kotiin. Pidän ruosteläikistä, siksikin varmaan ihastuin näihin.


Taisin nyt sittenkin käyttää myös monta sanaa. Bloggaamisen myötä olen huomannut kärsiväni tiivistämisongelmasta, ja pystyväni jaarittelemaan pienistä yksityiskohdista ylipitkillä lauseilla. Yritän kuitenkin tasapainottaa sitä käyttämällä myös suuria kuvia.