Ystäväni kaipasi siistiin juhla-asuunsa twistiä. Minä ratkaisisin ongelman "hysteerisillä koruilla" - sellaisilla, jotka saavat katsojan sekä ihastumaan, että hämmästymään. Loin sitten samalla neljä rintakorua, mutta mikäli kaikkia ei saa mahtumaan samaan asuun, voi niitä toki käyttää mummon synttäreiden jälkeenkin. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä tyytyväisempi olen.
Kaikki olivat pidettyjä (eräät aiheuttivat jopa suunnatonta riemastusta), ja pääsivät säilöön korurasiaan. Oli hauskaa huomata, että suurin osa sen varsin tyylikkään sikarirasian sisällöstä oli joko minun ostamiani tai tekemiäni koruja. Onneksi tunnen tämän tytön maun hyvin. Olisi kamalaa olla sellaisten velvollisuudesta säilytettyjen korujen antaja, jonka lahjat sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua myydään kaikessa hiljaisuudessa romukullaksi. No, taas yksi syy käyttää materiaaleina lähinnä puuta ja muovia.
Terveisin, totaalikieltäytyjän tyttöystävä.
Kani on BR-lelujen muovieläinalesta. Sotilas löytyi Kirkkonummen torilta ja sen kukat Tiimarista (mutta ne piti kyllä ihan itse nyppiä irti vihreästä muovivarresta). Dominopalikka on sieltä mistä muutkin dominoni, eli äidin askartelutarkoituksiin lahjoittamasta pelistä. Palapeli-korut on tehty kirpputorilta ostetun palapelilootan sisällöstä, ja ovat puisia. Hedelmäasetelma taas on tarkoitettu nukkekodin koristeeksi, mutta rintaneulalisäyksellä se saa kyllä koristaa vaatteitani tästä eteenpäin. Kahden viimeisen kuvan korut tein itselleni, muut neljä siis lahjaksi. Innostukseni rintakoruihin on melkoisen uusi, aiemmin käytin vain pyöreitä rintamerkkejä eri teksteillä. Nyt hauskoja koruja tuntuu olevan enemmän kuin vaatteita, joihin niitä kiinnittää.
Viimeisen seuraksi aloin kaivata hienoa lierihattua, johon sitten voisin hedelmiä kiinnittää. Sieluni silmillä näin Peppi Pitkätossun teekutsut, jossa hienostelevat naapurin tädit helminauhoineen ja hedelmähattuineen paheksuivat railakasta Peppiä. Ollapa Peppi, ja kiinnittää hedelmäkoru vaikkapa palmikkoon.
Ooh, olen äärimmäisen vaikuttunut! Päädyin viimein tarkastelemaan johtolankoja mystisistä käyntikortihkoista, jotka saapuivat kerrassaan hurmaavan kortin kera.
ReplyDeleteTäytyy tunnustaa, että aina näiden hetkien jälkeen tulee pakottava tarve päästä hypistelemään kirppisten pikkusäläpurkkeja ja -pusseja. Kerään sinulle hillittömän varaston erinäisiä materiaalivarantoja kotiinpaluasi odottamaan!
Jälleennäkemisen ihanassa toivossa,
Vuosaarelainen Ihailijasi
Tyttöseni, nythän olet menossa sinne hattujen luvattuun maahan! Eli eikun kirpparilta hienoa hattua metsästämään. :)
ReplyDeleteBoris:
ReplyDeleteTuli hyvin hyvä mieli kommentistasi :) Odottelen innolla materiaaliläjää ja jälleennäkemistä!
Riikka:
*ajattelee kuningattaren hattuja*
Hedelmäkoririntaneula oli ihanan symppis! Hattuun tosiaan, tai vaikkapa hiukan mustaa tylliä ja hiuskoristeeksi? (Mä laittaisin mustaa tylliä mihin vain :D)
ReplyDeletePalapelin palatkin on ihania!
Joo, visioin kans jotain hörselöistä :D
ReplyDeleteMinä pidän suuresti tuosta ajatuksesta, että koru yllättää, ihastuttaa, naurattaa, hämmentää. Se kertoo tarinoita ja tuo pukeutumiseen aivan uuden tason. Dominonappulat ovat muuten kiehtoneet minuakin joskus, tosin kaulakorujen muodossa ja vähän tuunattuna. :)
ReplyDeleteMinun mielestäni se on korun tärkein funktio. Ei pelkästään olla nätti, vaan omata joku sellainen twist joka saa ihmiset yllättymään ja ilahtumaan. Tarinakaan ei ole pahitteeksi. Ja persoonalliselle korullehan voi kuka tahansa kehittää oman tarinansa, ei se minkään henkkamaukkariipuksen kanssa oikein onnistu.
ReplyDeleteNäin juuri! Allekirjoitan täysin!
ReplyDeleteLeivoskorumallistoni on herättänyt hilpeyttä etenkin myyjäisissä ja muissa promohässäköissä, sanonkin aina että osti ihminen korun tai ei, jo pelkkä hymyn nouseminen kasvoille on minulle palkkio tehdystä työstä. :)