Pikakoruja

Kun on puutetta ajasta, energiasta, materiaalista tai ideoista, voi tyytyä tekemään pikakoruja. Yhdistelemään valmiita osia uusiksi kokonaisuuksi. Olen huomannut, että nautin siitä melkein yhtä paljon kuin alusta asti väkertämisestä. Pikakoruissa on parasta se, että tavallinen massatuote muuttuu nopeasti joksikin vähän erilaiseksi ja samalla yksilölliseksi. Enemmän minunlaisekseni.


Pilli on uutiskioskilta (40 penceä), pujotettu hopeoituun palloketjuun. Pillejä on vielä toinenkin, mutta siitä teen kyllä jotain monimutkaisempaa joskus myöhemmin.


Pidän siitä, että tavallinen käyttöesine muuttuu koruksi värinsä ja ketjunsa myötä.


Nämä avainkorvikset tein jo viime talvena, mutta ne ovat edelleen yhdet suosikeistani. Tavallisiin, Sokokselta haettuihin hopearenkaisiin on pujotettu kaksi kolmesta avaimesta, jotka tulivat mukana ostaessani lukon.

Korvissa roikkuessaan yhdistelmä näyttää avainrenkaalta siinä määrin, että minulta on joskus jopa huolestuneesti kyselty, että enhän saa rinkuloista nikkeliallergiaa.

Tämän korun valmistuksesta en ota paljoakaan kunniaa, sillä olen vain yhdistänyt riipuksen ja ketjun. Halusin kuitenkin näyttää esimerkiksi siitä, kuinka ihan tavallisesta korusta saa omannäköisen hyvin pienellä operaatiolla. Kun ostin Anna Loun kaniinin, se roikkuin fiinissä hopeaketjussa. Yhdistettynä River Islandin kirkkaansiniseen "rukousnauhaan" kokonaisuus muuttui tyystin. Luulen, että alkuperäisen ketjun kanssa sitä ei vaan koskaan olisi tullut käytettyä, oli riipus kuinka ihana tahansa. Nyt taas olen hyvin tyytyväinen tähän. Enkä vähiten siksi, että aiheutan hämmennystä, kun ihmiset ketjun nähdessään odottavat automaattisesti ristiä ja Jeesusta, mutta näkevätkin sitten ihan jotain muuta.