Hedelmäpeli

On ollut hiljaista, mutta täällä ollaan silti edeleen. On myös ollut ikävä askartelemista. Niinpä olen kaiken kiireen ja hösellyksen keskellä metsästänyt askartelukauppoja, käynyt tavaratalon lankaosastolla ja aloittanut kaulaliinaa. Neulominen nimittäin helpottaa stressiä. Eilen keskityin kuitenkin kaulakoruihin, ja askartelin muutaman, koska en flunssaisten päiväunien jälkeen saanut enää illalla unta. Suoraan sanottuna minulla on materiaalipula, joten jouduin hieman soveltamaan saadakseni edes jonkinlaista tulosta aikaiseksi. Tärkeimmältä ei nimittäin tuntunut lopputulos, vaan tekeminen.


Hedelmät ovat puisesta, pikkulapsille tarkoitetusta palapelistä, jonka ostin kauppareissulla supermarketin leluosastolta. Näin joskus kauan sitten Etsyssä kaulakorun, joka oli tehty samantyylisestä palapelinpalasta, ja ihastuin ideaan. En kyllä muista siitä korusta enää muuta, muistaakseni siinä oli vain palikka ketjussa, eikä paljon muuta. Mutta kuitenkin, kun nyt näin tämän puisen pelin, päätin heti tehdä siitä koruja.


Pohdin ensin, että olisin jotenkin irrottanut nuo punaiset nupit. Sitten tulin siihen tulokseen, että se olisi paitsi liian hankalaa (ja jättäisi ruman jäljen), myös veisi pohjan koko idealta. Silloin korusta ei enää näkisi, että se on muokattu jostakin alunperin muuhun käyttöön tarkoitetusta esineestä, se olisi vain puinen riipus. Minä pidän noista nupeista, ne ovat jollakin tapaa suloisia.


Helmet ostin viikko sitten Sohosta, Creative Beadcraft -liikkeestä. Mansikkakorun mustat ja appelsiinikorun pienimmät oranssit ovat puisia. Isot oranssit ja keltaiset ovat lasisia. Isot punaiset puuhelmet taas ovat vanhasta rannekorustani, jonka purin hyvään tarkoitukseen vedoten. Tarvitsin epätoivoisesti jotain punaista, enkä ollut tullut ostaneeksi yhtään senvärisiä helmiä, sillä palikat eivät ollet tuolla reissulla mukana. No, onneksi mulla oli kaksi samanlaista, niin ei harmita yhtään.


Askarteluvälineistä kaipaan eniten poraani. (Okei, se ei oikeasti ole mun pora, anteeksi Maritta, mutta kun meillä on sen kanssa jo melkoisen vahva tunneside! Oma on silti ostoslistalla.) Mutta koska se on niin kaukana, täytyi soveltaa. Kiinnitin helmiketjut kummastakin päästä lukolla kiinni silmuruuviin, jotka sai onneksi puisiin palikoihin ihan helposti. Autoin tekemällä reiänalut keittiön romulaatikosta lainaamallani työkalulla. Suoraan sanottuna ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen tämä härveli on tarkoitettu. Olen kuitenkin käyttänyt sitä mm. purkinavaajana, veitsenä ja pistimenä. Kukaan muu sitä ei tunnu kaipaavan.

Hedelmiä on vielä muutama jäljellä. Niistä tulee varmaan rintakoruja. Sitten palaan kaulaliinan kimppuun, koska se on saatava valmiiksi, että voin aloittaa pitkään mangutut lapaset "joissa on jotain oranssia". Uusi reissu lankaosastolle siintää siis lähitulevaisuudessa. Luulin muuten, että lanka on Suomessa kallista. Olin väärässä, näihin hintoihin verrattuna se tuntuu halvalta. Tai sitten kaikki langat ovat täällä vaan niin supererikoisia, että niistä voi siksi pyytää järkyttäviä hintoja. Minulle vaan riittäisi ihan tavallinen villalanka, ilman mitään kaneja ja alpakoita.