"Make it work!"

En ole ommellut mitään aikoihin, mutta Muodin huipulle - maratoneita pitäessä ompeluhimo iskee aina. Se näyttää telkkarissa niin helpolta: tyyppi luonnostelee hetken, valitsee kankaan ja luo tyhjästä ihan sairaan hienon mekon. (Tai toisinaan ihan järkyttävän.) No, kerrankin niin kävi minullekin. Ja onneksi sarjassamme "onnistuneet työt".

Ei ollut kaavoja eikä ohjeita, koska mieleisiä ei koskaan löydy juuri silloin, kun sellaisia kaipaa. Tein kaavat mittaamalla vanhan, yksinkertaisen lempimekon. Sitten tein koemekon entisestä sängynpeitteestä (lakanakangasta). Kun koemekko oli hurautettu kokoon jotenkuten ja kaavoihin tehty muutama muutos, leikkasin seuraavan osat poikaystävän kirppikseltä ostamasta hamekankaasta. Kankaan ansaitsin kosimalla karkauspäivänä 2008. Pakko myöntää, etten silloin kyllä oikeasti hinkunut naimisiin (oltiin oltu yhdessä kolme kuukautta), mutta epäilin, että kansanperinteen hyödyntäminen saattaisi olla seuraavana karkauspäivänä jo myöhäistä. Viimeiseen asti pelkäsin, että poika vastaa myöntävästi pelkkää kuttumaisuuttaan ja joudun suunnittelemaan häitä, mutta sain sittenkin rukkaset ja kankaan. Poika ei tosin itse ollut kuullut moisesta perinteestä etukäteen vaan mutisi, että "sä olisit ihan hyvin voinut väittää et on suomalainen perinne että miehen pitää tuoda naiselle suklaata joka kuun ensimmäinen tiistai ja mä olisin uskonut."

Mekko muuttui ompeluvaiheessa tarpeen mukaan. Hurautin pari saumaa, pistin päälle, katsoin peiliin, riisuin ja korjasin. Esim. hihat ja etumus muuttuivat aika rankasti alkuperäisestä suunnitelmasta. Jälkimmäinen siitä syystä, että tein pienen arviointivirheen ja unohdin jättää tisseilleni tilaa. Onneksi sen sai korjattua pienellä kikkailulla. Kaula-aukko, hihansuut ja helma on kantattu vinonauhalla, ettei tarvitsisi tehdä niitä inhoja taitoksia. Tuo musta tuolla alla on irtonainen toppi eikä kuulu mekkoon.

Tykkään mekostani hurjasti ja suunnittelen jo seuraavaa samoilla kaavoilla. Himoitsen materiaaliksi poikaystävän verhoja, mutta jostain syystä ideaani suhtaudutaan varauksella. Täytynee lähteä kirppikselle metsästämään jonkun muun vanhoja verhoja, ettei tule perheriitaa.

--- --- ---

I haven't sewn for ages but watching Project Runway always makes me wanna start. It looks so easy on the TV. They just sketch for a while, buy some fabric and tsa-dam: maks oh-so-pretty (or terrible) dress of it. This time it happened to me, and luckily the pretty, not the terrible version.

I din't have any patterns or instructions, usually you never find perfect ones when you need them. I made the patterns after my old favorite dress and sewed a quick test dress of sheeting. After that I modified the patterns a bit and cut the pieces from a fabric my boyfriend once bought me.

The dress changed during the sewing. I sewed a couple of seams, put the dress on, looked at the mirror, took it off and sewed it again. The sleeves and the front changed quite a lot, the last one because I made a slight mistake and forgot I have boobs when sewing. Luckily I was able to redo it. Sleeves, the front and the hem are lined with brown ribbon. The black thing underneath is a tank top, not part of the dress.

I love this dress and am already planning the next one with the same patterns. I would like to make one of my bf's old curtains, but for some reason he isn't that keen on the idea. I guess I have to go trift shopping and buy someone else's old curtains to avoid a family quarrel.