Hullun koruntekijän teekutsut // Mad Jewelrymaker's Tea Party

Minä pidän kahvikupeista. Ja jos jokin omistani menee rikki, eikä ole ihan tuhannen päreinä, en yleensä raaski heittää paloja pois. Olen pitkään hautonut tuossa työpöydällä viime syksynä haljennutta kuppia ja miettinyt, mitä siitä tekisin. No, en tiedä vieläkään, mutta tänään sitten hajosi ohuempi ja kevyempi kuppi, ja innostuin uudestaan. Riikka ehdotti, että kokeilisin tehdä koruja. No, tässä lopputulos.

Ensin rikoin kuppia vähän lisää, naputin vasaralla kankaaseen käärittyä jämää. Kun olin saanut melko kivoja paloja irti, hioin niitä hiekkapaperilla, etteivät reunat jäisi liian teräviksi. Aika kauan sai raaputtaa, että kulmat pehmenivät yhtään, mutta ainakaan sormet eivät ole enää vaarassa. Poraaminen ei ihan onnistunut, joten korvisten metallipiikit on vain pikaliimattu takapuolelle. Päätin tehdä vielä rintakorun, ja käteen osui tuo korvallinen pala. Siinä oli enemmän luonnetta kuin tavallisessa sirpaleessa, joten siihen minä sitten rakastuin. Ei ehkä maailman käytännöllisin pala koruksi, mutta onko sillä niin merkitystä, jos on nätti?

--- --- ---

I love coffee cups and when one breaks, I usually don't wanna throw the pieces away.The one that broke today was kinda light and thin, so I decided to try to do something out of it. Riikka suggested I would do some jewelry, and so I tried. Well, here's the outcome.

First I broke the cup a bit more, wrapped it in a piece of cloth and hammered. When I had kinda nice pieces I sanded down the sharp edges. I had to do it for a while to make them smoother, but now I won't hurt my fingers anymore. It wasn't possible to drill the pieces, so I just clued the eye pins on the backside of the earring pieces. Then I decided to make a brooch, and randomly picked the piece with the handle. And cause it had more character, I fell in love with it. Well, I have no idea how wearable this will be as a brooch, but does it matter when it's so pretty?