Vieraskynäilijänä (Vieras #3) // Visiting Ikomi (Guest #3)

Hohoo, olen päässyt hyppäämään oman karsinan aidan yli, rellestämään IKOMIN KARSINAAN! ”Saat kirjoittaa ihan mistä vaan.” OK, mietitäänpä...

No muutama sana itsestä, se oli toivomuksena. Olen kolmekymppinen haahuilija ja haaveilija sekä suomalaisen yhteiskunnan arvostama humanisti ja artesaani, joten vietän aikaani lähinnä valtion kustantamalla ”lomalla”. Olen onnistunut järjestämään itselleni kuitenkin omaehtoista toimintaa, ja tärväänkin aikaani lähinnä juuri siihen, mistä tässäkin blogissa on kysymys; monenmoiseen mielikuvitukselliseen väkrystykseen ja tuotosten esittelyyn julkisesti sosiaalisessa mediassa. Minusta on hienoa, että tällaisesta ihmeellisyyksiä näpräävästä nörtistä on tullut melko hip ja cool sitä myötä, kun olen alkanut esitellä tuotoksiani netissä. Aivan mahtavaa! :D

Normaalisti väärinkäytän villalangan ja askartelutarpeiden lisäksi internetin valtavirtaa omassa blogissani PASKA NEULE, jota päivittelen etenkin näin kesäaikaan varsin laiskasti yhdessä ystäväni nakin kanssa. PASKA NEULE ei ole neuleblogi, jota kannattaisi lukea, mikäli etsii ohjeita uusiin ihmeellisiin neulemalleihin tai... noh, oikeastaan mihinkään. Paskis raiskaa taitavan tekijän ideaalia ja esittelee lähinnä sutta ja sekundaa. Lohdun sanana voin tietysti vinkata, että nakki osaa, minä en. Mutta tämä ei meitä haittaa. Kommentoimme elämää ja olemista kötöstystemme kautta, suuremmin itseämme kritisoimatta. PASKA NEULE on täynnä huonoa suomenkieltä ja Kumman kaa -tasoista huumoria. Se on aika hauskaa – meidän mielestämme. Käykää lukaisemassa, muodostakaa oma mielipiteenne ja jättäkää kommenttinne!

Neulehtiminen ei suinkaan ole ainoa asia, johon tätä arvokasta aikaani olen saanut käytettyä. Hullaannuin jokin aika sitten burleskista ja vintageharrastuksesta, ja sitä myötä fantastisista hatukkeista. Tuntuvat nekin olevan nyt kuuminta muotia. Tunnettu tosiasia lienee, että työttömän kassasta saa revittyä hyvin vähän rahaa mihinkään ylimääräiseen, joten köyhänä käsityöläisenä päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä omani. Siitä se sitten lähti, tyllin, satiinin ja tekokukkien muodostama hyökyaalto, jonka seurauksena on syntynyt monen monta tusinaa upeaa ja uskomatonta härpättiä. Näitä voi käydä ällistelemässä toisessa tarpeellisessa sosiaalisessa mediassa, Facebookissa, Uu-la-la!'ksi nimetyllä sivulla. Kanssani Uu-la-la!'ta emännöi ystäväni Mepa, siskoni tylliydessä ja hömpässä. Uu-la-la! onkin ikään kuin kahden naisen terapiaryhmä, jonka tavoitteena on hoitaa omaa tarpeettomuuden ja turhuuden tunnetta lähinnä lisäämällä ällistyneen kikatuksen määrää tässä maailmassa. Julistamme pinkin hörmykän ilosanomaa toinen toistaan huikeammissa muodoissa. Myös Uu-la-la! ottaa mielenkiinnolla vastaan kommenttinne, joten käykää ihmeessä kurkistelemassa.

Koska kirjoitan jo PASKA NEULEessa lanka-asioista, ajattelin hyödyntää Ikomin tilaa esittelemällä jotain Uu-la-la!'n väkästyksistä. Vaikka teemme tarvittaessa tilaustöitä, eivät Uu-la-la!'n tuotokset synny tuotteistaminen tai rahanteko mielessämme. Teemme mitä haluamme, sitä mikä meitä naurattaa. Niinpä monet omista ideoistani syntyvätkin vain haahuilemalla otollisen materiaalin äärellä, odotellen sitä suurta välähdystä päässäni. Kiertelen paljon kirpputoreja silmät apposen ammollaan, hipostelen kankaita ja rihkamaa. Ja toden totta, välillä välähtää.

Olin kaksi viikkoa sitten piipahtamassa uusimmassa lempparipaikassani Pelastusarmeijan kirpputorilla. Erityisen hyvä paikka on siksi, että siellä myydään paljon pikku leluja. Ne jos mitkä ovat aivan loistavaa materiaalia hullujen hatukkeiden askarteluun! Viimeisimmällä kierroksellani törmäsin aivan poskettoman hienoihin yksisarvisleluihin, ja ne lähtivät hetkeäkään miettimättä mukaani. Kipitin posket hehkuen kirpputorilta suoraan Eurokankaan tyllipinkoille ja leväytin lelupussukkani kirjaville pakoille. ”Tuota, tuota, tuota ja tuota, näitä täytyy saada!” hihkuin, ja ronttasin pinon pakkoja mittauspöydälle. Myyjä katseli minua hetken, kröhäisi, ja kysyi sitten: ”Öööm, siis mitä sää noilla leluilla silleen... Niinku et miten ne oikeen tähän liittyy?” ”Mä pistän ne näitten tyllien kanssa mun päähän!” Myyjä repesi, leikkasi minulle kolmenkymmenen sentin pätkiä puolesta tusinasta tyllipakkoja ja toivotti mukavia paskarteluhetkiä.

Hatukkeiden suhteen olen todennut, että kun kokonaisuus alkaa näyttää hyvältä, tasapainoiselta ja tyylikkäältä, tulee niihin lisätä vielä jotain. Vasta sitten se on valmis. Kun idea lähtee kultasarvisesta unikornista, ollaan jo valmiiksi sillä vyöhykkeellä, että mikään ei ole liikaa. Lienettekö kanssani samaa mieltä?

Ensimmäisenä syntyi vaaleanpunainen yksisarvinen. Käytän hatukkeiden pohjina paksua huopalevyä, jota muotoilen hieman kuperaksi leikkaamalla ja ompelemalla – näin hiuskiinnikkeet, pinnit, klipsit tai kammat, asettuvat niiden alle aavistuksen huomaamattomammin. Yksisarviset vaativat ehdottomasti jotain huikeaa, joten tämän kaverin pohjaksi päätyi ärtsypinkki sydän. Sydämen reunoille ompelin vaaleanvihreitä paljetteja hieman imelää ilmettä raikastamaan. Tyllivarastosta oli nyt mistä valita, päädyin jatkamaan pinkkiä linjaa. Pyöräytin reunoille ja yksisarvisen alle hieman vaaleanpunaista volyymiä. Tämä näytti jo tällaisenaan melko hyvältä, mutta ”lisää vielä jotain” -periaatteen mukaisesti plätkäisin yksisarvisen rinnalle vielä hervottoman kokoisen vaaleanpunaisen satiininauhasta askarrellun rusetin. Viimeinen silaus teki hatukkeesta täydellisen...

Toiseksi tekemästäni violetista yksisarvishatukkeesta uhkasi tulla aavistuksen hillitympi. Valitsin hatukkeen pohjaksi tällä kertaa luonnonvalkoisen huovan, mutta koska hyvä maku ja yksisarvishatukkeet eivät kuulu samaan lauseeseen, päätyi valkoisen sydänpohjan reunoille hirvittäviä violetin ja vaaleanpunaisen sekaisia shiftaavia paljetteja. Eläköön Tiimarin paljettivalikoima! Tämä yksisarvinen tuntui laukkaavan onnellisena jossain, ja päätinkin, että muotoilen violetin tyllin siten, että yksisarvinen näyttäisi laukkaavan violetissa meressä. Niinpä yksisarvisen kurvatessa tyllimeri nouseekin ikään kuin huikeiksi pärskeiksi sen jaloista. Edellisen hatukkeen linjaa noudattaen tein myös tähän suuren satiinirusetin, jolla sai lisäväriä violetin sekaan. En oikein osaa päättää, kumpi olisi suosikkini!

Ajattelin kasata muutaman tärkeän huomiokohdan hatukkeiden väkertelystä vielä tähän loppuun, jotta teille lukijoille jäisi käteen muutakin kuin huonoja juttuja. Siispä Hilla tarjoilee Hatuke 101:n, olkaapa hyvät!

1. Valitse aina pitävä kiinnityssysteemi, parhaiksi olen havainnut eri kokoiset hampaalliset tukkaklipsit sekä kammat, joiden lisäksi voi käyttää apuna vielä irtoklipsejä tai pinnejä
2. Tukeva huopapohja antaa mahdollisuuden läjätä runsainkin mitoin krumeeluuria krumeluurin päälle, joten pohjaan kannattaa paneutua
3. Kiinnitysten tekeminen ompelemalla pitää hatukkeen painon melko pienenä, liimapyssyn kanssa suhatessa paino kasvaa
4. Satiinin reunat kannattaa aina polttaa, trikoon reunat saa pysymään rullaantumatta vaikkapa liimalla tai mikä vielä parempaa, glitterliimalla, ja mikäli mahdollista, etsi käyttöön purkaantumattomia kankaita – näin pieniäkin muotoja on helppo tehdä
5. Hatukkeet ovat kuin dioraamoja tai miniatyyrifantasioita – mielikuvitusta tuskin voi koskaan olla liikaa! Kaikki kiinnityskelpoinen käy materiaaliksi, joten ylitä itsesi ja nyrjäytä kanssaeläjien silmät!

Riemuntäyteistä kesää toivotellen ja Ikomia tilasta kiittäen,

Hilla

--- --- ---

As a brief summary of the long and somewhat weird writing above: I'm an unemployed thirty-year-old, who has tried to find The Meaning of Life by misusing everything craftable (if that's even a word..?) materials and the social media. I write a blog called PASKA NEULE – translates roughly as The shitty knitting – with a friend of mine, nakki. PASKA NEULE is focused on knitting and a little bit of crochet, but the point is actually just to goof around and make some bad jokes. Really... Well, see for yourselves – although the blog is all in Finnish. I also make lots of other meaningless stuff, lately I've been into burlesque and vintage style fascinators. When makin fascinators, everything's OK and nothing's ever enough! That's what I love about them. Most of my imaginative creations you can find from Facebook page Uu-la-la!, which could almost be described as a therapy group for me and my friend Mepa, sisters in tull and satin. I use many kinds of recycled materials as my inspiration, mostly found from flee markets. Here I introduce to you two of my latest darlings, the two unicorn toy fascinators. Now, which one's your favourite? I just can't decide!

Happy summer days to you all!

Hilla