Kansijuttu

1.

2.

3.

4.

Kuvapäiväkirjan lähtökohdasta ei ikävä kyllä ole kuvaa, mutta kansi oli mustaa selkämystä lukuunottamatta harmaasävyinen ja kissanpentukuvioinen. Siinä oli myös etukannen yli vedettävä musta kuminauha. Olen aina inhonnut kuminauhamuistikirjoja, vaikken sitä perustella osaakaan. Harkitsin ensin liimavani kissoille tekoviikset, mutta se ei oikein tuntunut riittävältä. Niinpä päällystin sitten saman tien koko kirjasen.

Kangas on alunperin IKEAsta ostettua ja tyynynpäällisistä yli jäänyttä. Levitin kanteen askarteluliimaa ja vedin kankaan päälle (1.). Selkämystä en vaivautunut fiksaamaan, se kun oli jo siisti. Sitä paitsi selkämyksen päällystäminen aiheuttaa aina kummallista kupruilua ja ryppyilyä sitten kun kirjan avaa. Etukannessa (2.) koristeita on hieman enemmän kuin takakannessa (3.), sillä kirjoitan lähtökohtaisesti aukeaman oikealla sivulle, ja napit tekisivät alustasta epätasaisen.

Kuten kulmista (1.) näkyy, työn jälki ei ole maailman siisteintä. Innostuin ja toteutin ideani nopeasti, enkä jaksanut kaivaa esiin edes teräviä saksia, vaan natkuttelin tylsillä menemään. Sisäkannet ovat sotkuiset ja rumat, onneksi niitä ei tarvitse katsella. Etusivu (4.) tosin muistuttaa siitä, ettei homman ole tarkoituskaan olla liian vakavaa. Sotku on jees, sitä kun on kuitenkin kaikkialla. (Paitsi tällä hetkellä täällä, kiitos kahden päivän siivousputken.)

Sisäsivuja luvassa huomenna!

--- --- ---

The Cover Story

Unfortunately I didn't take a picture of the notebook before covering it, but it was grey and had kittens in it. First I thought I could just glue fake moustaches to the kittens, but that didn't meet the case. So I covered the whole book.

The fabric is originally bought from IKEA and is leftovers from cushions. I put some glue to the covered and pulled the fabric over it (1.) There are more decorations on the front cover (2.) than the back cover (3.) I usually write on the right page, and buttons on the back cover would make it more difficult.

The quality of the work isn't the best possible, but as the first page reminds, it's not too serious. I got exited so I didn't plan, just created. There's mess everywhere anyway, so why to make a problem of it. (Well, at the moment this apartment is a mess free zone, as I've cleaned for two days.)

Going inside the book tomorrow!

MOO

Kun Etsyn kautta tuli tarjous Moon käyntikorteista, oli ihan pakko kokeilla. Olin harkinnut kokeilupakkausta ennekin, mutten silloin saanut aikaiseksi. Kolmen ja puolen euron postikuluilla sai 50 ilmaista korttia omilla kuvilla (tai piirustuksilla, maalauksilla jne.), eri kuvan voi ladata vaikka joka korttiin. Ilmaiskorteissa on alhaalla tuo valkoinen mainospalkki, maksamalla siitäkin olisi päässyt eroon. Sama paketti ilman mainoksia olisi maksanut noin kympin+postikulut, mutta halusin ensin testata pienemmällä panoksella.

Kaikki korteissa olevat kuvat ovat itse otettuja, monet täältä tuttuja. Takapuolella on ylälaidassa kapea kuva ja yhteystiedot, ei mitään mainoksia. Takapuolen ulkoasussa on monia vaihtoehtoja, muutenkin pääsee itse säätämään aika paljon. Kuvat eivät oikeasti ole noin rakeisia, kiiltävä pöytä saa mattapintaisen kortin näyttämään kummalta. Olisi niitä kiiltävämpinäkin saanut, mutta minä halusin valita 100% kierrätetystä paperista tehdyn vaihtoehdon.

Jos kaipaa käyntikortteja, suosittelen lämpimästi tätä firmaa. Kortit oli helppo tehdä, mielestäni ne ovat kohtuuhintaisia ja prosessin etenemisestä lähetettiin ystävällisiä sähköpostiviestejä. Myös muunneltavuus on mielestäni mahtavaa. Tuotteita on muitakin, esim. minikäyntikortteja, tarroja ja kutsukortteja. Paketin mukana tulleessa mainoksessa kerrottiin, että firma valmistaa samalla periaatteella myös postikortteja. Arvatkaa vaan, iskikö hillitön kokeilunhimo...

--- --- ---

When I got an offer of Moo business cards via Etsy I just had to have a try. With 3.50€ of shipping costs I got 50 cards with my own pic and design. It's possible to choose a different picture to every card if wanted. Because this is the (almost) free sample there's that white ad bar in the bottom, with paying a bit more you can get rid of that too. A pack of 50 cards would have cost approximately 10€ + shipping costs without the ad.

All the pictures I used are taken by me, most of them are seen here before. On the backside there's a narrow picture bar and contact information. There were many different designs where to choose from when making the backside. In real life the pics aren't that grainy, the shiny surface of the table makes them look a bit weird. There were a shiny option as well, but I chose the ones made of 100% recycled materials.

If you need business cards I can warmly recommend this company. It was easy to make the cards, the prices are reasonable and they sent me kind emails to inform me about the progress. The variability is a good thing too in my opinion. There are other products too, e.g. minicards, invitations and stickers. With my package I got an ad that told they also make postcards with the same system. Do I even have to say I want to order them so badly at the moment?

Kuvataidemerkintöjä

Minä innostun helposti uusista asioista. Aloitan koko ajan uusia projekteja, joista lopulta lopetan vain osan. Omistan kymmenittäin eri asioille pyhitettyjä muistikirjoja, joista jokaisesta loppuu juttu kymmenennen sivun jälkeen. Sellainen minä olen, innostuva touhottaja.

Uusin asia, josta olen innostunut, on kuvapäiväkirjailu (englanniksi art journaling). Kyse on siis siitä, että päivän/viikon tapahtumat talletetaan päiväkirjaan vapaalla tekniikalla fiiliksen mukaan, esimerkiksi maalamalla, kollaaseilla tai runoilemalla. Perinteisestä päiväkirjasta sen erottaa "tekemisen vapaus" - mieleen jääneestä yksittäisestä tapahtumasta voi tehdä sivukaupalla taidetta ihan vain itseään varten, eikä tapahtumien tarvitse olla missään järjestyksessä.

Minä en osaa pitää johdonmukaista päiväkirjaa. Minä en myöskään osaa piirtää enkä maalata kuvia, joista erottaa mitä ne esittävät. Skräppäämisestä en ole koskaan innostunut, se on jotenkin liian pikkutarkkaa ja kaunisteltua puuhaa. Tuotokset ovat aina sieviä, minä taas saan aikaan vain sotkuisella tavalla kaunista. Mutta kirjoittaa minä osaan, yksittäisiä lauseita ja irrallisia tarinoita. Myös kollaaseja rakastan. Leikkaan lehdistä kauniit kuvat talteen, mutta tähän asti olen säilönyt niitä laatikoihin, kun en ole keksinyt, mitä niillä tekisin. Nyt selvisi sekin. Aion kuvapäiväkirjailla kaiken inspiroivan materiaalin kanssa lähitulevaisuudessa, niin kauan kuin innostusta riittää. Toivottavasti pidempään, sillä olisi sääli päästää hienoa, itse päällystettyä päiväkirjaa pölyttymään. Kyllä, tällekin piti aloittaa uusi muistikirja.

Tämä oli pohjustus aiheelle, kuvia henkilökohtaisesta projektistani tulee myöhemmin. Siitä odotellessa kannattaa tutustua oheisiin linkkeihin, mikäli aihe herätti tiedontarpeen.

How to create and keep an art journal
Journaling Arts and Art Journaling (Free ebooks on this page!)
iHanna's blog - You are an artist
Hannastiina's art & crafts

--- --- ---

I art you

I constantly get inspired of new things. I often start new projects, and only finish a few of them. I own plenty of notebooks dedicated to different projects, and most of them have 10 used pages in maximum. That's what I am, an enthusiastic that easily gets carried away.

My newest love is art journaling. The point of it is to decument your life with a free technique according to your feelings. It can be drawing, painting, writing a poem or making a collage, whatever you want. It's a bit more "free" than writing a traditional journal. The point isn't make entries of all the things happening in your life. You can make pages of art just about some little happening in your life. And the entries usually aren't in any order.

I can't keep a coherent journal. I can't draw or paint things that could be recognised. I don't like scrapbooking, it seems to be too detailed and having too many rules. All the things made with it are so neat and beautiful. I only can create beautiful in a messy way. I love writing though, separate sentences and little stories. And I love making collages. I always clip out beautiful pictures from magazines I read, but so far I haven't known what to do with them. Now I know, I'm planning to art journal a lot as long as I feel like it. Hopefully quite long, cause it would be a shame to leave a beautiful journal coated by me just to collect dust. Oh yes, I had to have a book dedicated to this project too.

This was just an intro, pictures about my personal project are coming later. If you got interested about the topic, make sure to check out the links above!

Lisää hyönteisiä / More Bugs

Suuria uutisia!

Koko viikon olen ahkerasti ladannut kuvia ja kirjoittanut kuvauksia. Miettinyt hintoja ja postituksia. Ja nyt, nyt olen valmis paljastamaan teillekin, mitä olen puuhaillut. Nyt se on nimittäin avattu, ihan oma Etsy-kauppani. Pienihän se on, eikä se varmaan koskaan kovin isoksi kasvakaan, mutta minun maailmassani pieni on kaunista. Samoin ovat värit ja hauskuus, että samoista asioista kiinnostuneet suunnatkoon Ikomin online-myymälään.

Suurten (tai siis pienten ja kauniiden) uutisten kunniaksi lupaan, että viisi ensimmäistä tilaajaa saavat pakenttinsa mukana pienen yllätyslahjan. Kiitosta ja lämpimiä ajatuksia saa se, joka laittaa sanan kiertämään. Tämä voi olla pieni askel yhteiskunnalle, mutta eräälle pienelle kissalle se on valtava loikka. Kiitos! Ja MJAU.

PS. Uusia tuotteita tulossa ensi viikolla, älä missaa!

--- --- ---

Great news!

For a week now I've been uploading photos and writing descriptions. Thought about prizes and shipping. And now it's finally open - an Etsy shop on my own. It's a small one, and probably never grows that big, but in my world small is beautiful. So are colors and fun, so if you are intertested in similar things, plese move to Ikomi's online store.

Beause of the big (or small and beautiful) news I promise that first five purchasers are going to receive a little surprise gift with their purchase. A lot of gratitude and warm thoughts go to persons spreading the word. This may be a small step for the society, but for one small cat is a huge jump. Thank you! And MEOW.

P.S. New products coming in next week, don't you miss it!

MC Leppäkerttu

Nappikorvikset askartelukaupan muovileppäkertuista.

--- --- ---

Hey Ladybuck

Stud earrings made of plastic ladybugs bought from the craft supply store.

Maanantai

Tuo keskeneräisten projektien, tyhjien purkkien ja toimimattomien ideoiden päivä.
Mutta ei se mitään, tiistai on kohta täällä.

--- --- ---

Monday

The day of unfinished projects, empty jars and unworkable ideas.
But that's allright, Tuesday is going to be here soon.

Karhuntai

Karhuntai on perjantaisin juhlittava paikallinen (eli toisin sanoen asunto 1 c 57:n laajuinen) juhlapäivä, jota vietetään kaikenlaisten karhujen sekä muiden talviunisten ja pallokorvaisten kunniaksi. Karhuntaisin saa syödä hyviä asioita, murista kaikessa rauhassa ja olla muutenkin karhumainen oman tarpeensa mukaan. Erityisesti se tämän suhteen toinen osapuoli harrastaa karhuilua, (tosin muutenkin kuin karhuntaisin), allekirjoittaneen ollessa enemmän kissailuun kallellaan. Kaikkien kissojen juhlapäivää taas vietetään kissantaina, joka normaalien ihmisten kalentereissa kulkee lauantain nimellä.

Kuvassa karhuntain teemakorvikset. Mitään kissa-aiheista ei kyllä ole viime aikoina syntynyt, niin ettei ehkä kannata odottaa huomenna teemapostausta. Vaan mistä sitä vielä tietää, tuottelias kissa kun on tunnetusti tuottelias.

PS. Karhuntain nallekarkkikakusta löytyy kuva Muistikirjan puolelta.

--- --- ---

Bearday

Bearday is a local (in other words apartment 1 c 57-wide) holiday celebrated on Fridays. It is held due to celebrating all kinds of beards and other hibernating, round-eared creatures. On a Bearday it is allowed to eat goodies, roar as much as you like and act bear-like in any way. Especially the other part of this relationship goes in for beard-like behavior, yours truly prefers acting catty. All the cats are celebrated on Caturday, which is known as Saturday in normal people's calendars.

The earrings in the picture are Bearday-themed. I haven't made anything cat-related lately, so it may be there won't be any theme post tomorrow. But you can never know in advance, as productive cat is productive.

P.S. A pic of the Bearday's gummy bear cake can be found in the Notebook.

"Frankly my dear, I don't give a damn"

Pipon neulominen vei yhtä kauan kuin Tuulen viemää kesti (tupsu ei kuulu aika-arvioon). Tein joko virhearvioinnin tai sitten hätiköin lopputekstien aikana saadakseni pipon valmiiksi ja päästäkseni nukkumaan. Niinpä siitä tuli hieman lyhyenläntä, nousi ikävästi ja paljasti korvat. Eikä tuo jättimäinen tupsu sinänsä auttanut asiaa, mutta ilman sitä pipo näytti kerrassaan kaljulta. Fiksasin sen virkkamalla reunuksen, idea on törkeästi pihistetty yhden toisen tytön piposta. Muistin nimittäin lyhyyttä kiroillessani erään keskustelun kauppakeskuksen liukuportaissa. Kehuin tutun tytön pipoa, ja tämä paljasti, että siitä kyllä tuli alunperin liian lyhyt. "Mutta sitten mä virkkasin tähän reunuksen, ja nyt tämä on ainoa pipo joka pysyy kunnolla päässä." Rakastan omaani jo nyt. Ja huomasin pitäväni siitä, miltä virkattu reuna näyttää suhteessa neulottuun pipo-osaan. Jännältä.

Lankana Novitan Mambo, jota harmikseni ei saa enää mistään. Tämä on vanhan projektin jämiä, joiden olemassaolon äkkiä muistin viime viikolla. Väri on lähempänä kahta ensimmäistä kuvaa. Hepulikissaksi ristitty rintakoru on kädentaitomessuilta Helsingistä. Sen hankkimiseen saattoivat vaikuttaa lievät samaistumisen tunteet. Kynsissäni oleva kolmiväriväritys taas ei ole uusinta muotia, ainostaan muistutus siitä, että innostuin maanantaina maalaamaan. Mitä, sen näette ehkä myöhemmin.

--- --- ---

Knitting this beanie took as long as watching Gone with the Wind. I either made a miscalculation or hurried too much to get it ready during the last minutes, but somehow it ended up a bit too short. I fixed it with crocheting a trimming, the idea was stolen from one other girl's beanie. When I was cursing the shortness I remembered a conversation I once had with a friend in the escalator of a shopping center. I complimented her cap and she said it had been too short in the first place. "But then I made a trimming by crocheting, and now this is the only one that fits perfectly." So does mine, and I love it. I also like how the difference between the knitted and the crocheted surfaces makes it look.

The yarn is called Mambo and made by Finnish Novita. Unfortunately it's not sold anymore, the one I used was leftovers from a finished project. The true color is nearer the first two pics. The brooch with a cat is bought from a Craft Fair in Helsinki. And the three-colored polishing in my nails isn't the newest new, just a reminder of a painting project.

70-luvulta päivää

Aineksina korupiikit ja puiset pelinappulat. Ei aavistustakaan, mistä pelistä alunperin, mutta en minä sitä pelattavaksi hankkinutkaan. Tehty avoanopille viime keväänä, mutta kuva napattu vasta nyt, kun kävi korjattavana. (Yksi ympyrä oli haljennut, joten poistin sen välistä ja yhdistin päät uudelleen. Nyt toimii taas.)

--- --- ---

Hello from the Seventies

Made out of eye pins and wooden pieces of an old board game. I have no idea of the name of the game, but I didn't buy it for playing in the first place. This was made to my mother-in-law-to-be last spring, but picture was taken now when I fixed it. (One of the pieces was split in two, so I removed it and connected the ends again.)

Hyödyllistä

Tämä suurennuslasi on lapsuusmuisto. Minulla on ollut se niin kauan kuin jaksan muistaa, ehkä kauemminkin. Kun minusta ei sitten tullutkaan isona luonnontutkijaa, tein tarpeettomaksi jääneestä härpäkkeestä korun. Ensin itseäni varten, mutta ei sitä oikein koskaan tullut käytettyä. Tällä hetkellä se roikkuu avoanoppini kaulassa ja on kuulemma paitsi hieno ja hauska, myös oikeasti hyödyksi kauppareissuilla pientä pränttiä lukiessa.

--- --- ---

Useful

This magnifying glass is from my childhood. I've had it as long as I can remember, maybe even longer. When I never ended up as a naturalist, I made a necklace of the item I don't need anymore. I made it for myself, but never used it. Now my mother-in-law-to-be uses and loves it. She says it's not only funny and charming, but also useful when she's doing the grocery shopping and needs to read those ingredient lists printed in so small font.

K niin kuin kollaasi

Kollaasi on tehty valokuvailmaisun kurssilla, ja kaikki sen kuvamateriaali on itse tuottamaani. Inspiraation sain vanhoista aakkosjulisteita. Koska työ on nimenomaan henkilökohtaisesta näkökulmasta tehty, yritin valita joka kirjaimelle asian, josta ihan oikeasti pidän. Englanninkielinen siitä tuli siksi, että suomalaisten sanojen keksiminen vierasperäisiin kirjaimiin kävi liian raastavaksi. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, päätyy seinälle heti kun keksin jonkin fiksun ripustussystemin.

Pahvin hain taiteilijatarvikekaupasta, napit ovat omasta nappilootasta ja nauhat ompelupuodista. Paperitarvikket, kuten valkoiset pahvikirjaimet, leimasimet ja leimattujen tekstien pohjapaperi ovat askartelukaupasta. Otsikon kirjaimet ovat Alfapet-palikoita, askartelulaatikon kirjainvalikoima loppui kesken, niin pihistinpä sitten muutaman pelihyllyssä olevasta kappaleesta. Ei sitä varmaan kukaan huomaa.

--- --- ---

C is for Collage

This collage is made at my photographing course, and all the pictures are taken by me. It was inspired of old alphabet posters. Because the viewpoint was personal, I tried to choose things I really like. And I made it in English, cause it was so much easier that way. In Finnish we don't have that many words beginning with for example c, d, g, x, y, w and z. I'm happy with the result and the collage will end up to the wall right after I come up with an easy way to hang it.

I bought the cardboard from an art supply shop, ribbons are from draper's and buttons from my own collection. White cardboard letters, stamps and paper used as a background for stamped texts are from craft store. Letters of the title are from a game called Alfapet, a Swedish version of Scrabble. I had some old ones for crafting, but cause I ran out of them I stole couple from our own game. I guess no-one will notice anyway.

Värikoodattu

Neuloin koulussa pitkän pätkän oranssia olematta ihan varma, mitä siitä lopulta tulisi. No, tuli huivikauluri. Neulemallina hatusta vedetty kolme oikein kaksi nurin, päät kiinnitetty toisiinsa letitetyillä lankalenkeillä ja kivoilla napeilla. Isot punaiset siskoni toi vuosi sitten tuliaisiksi Nizzasta, mustavalkoiset minulle möi John Lewis Lontoossa. Lanka on Norjasta kotoisin oleva Topp't Tå, ostin sitä Helsingin kädentaitomessuilta viikko sitten. Lankaa kului neljä kerä eli 200 grammaa. Kiitos nopeasti haalistuvan hiusvärin, oloni on tätä käyttäessä kovin värikoodattu. Tykkään siitä silti, lämmöstä ja pehmeydestä. Täydellinen viimeisiin talvipäiviin. Koska lankaa jäi vielä, suunnittelen siitä myös virkattua, keväisempää huivia.

--- --- ---

Color-coded

I knitted just something orange without being totally sure what it's going to become. Well, it finally ended up as a circle scarf. Ends are connected with braided loops and big buttons. My sister brought the red ones from Nice a year ago and the black-and-white ones are bought from John Lewis in London. The yarn is called Topp't Tå, and it's a Norwegian product. In total I used 200 grams of the yarn. Because my hair color is starting to fade, I feel kinda color-coded when I use this. I still like it, especially the warmth and the softness of it. I think it's perfect for the last days of winter. I still have some yarn left, so I'm planning to crochet a spring scarf of it sometime soon.

Kirjastotyyliä

Tämä kaulakoru on jo vuoden takaa (törmäsin kuvaan kansioita siivotessani), mutta se on edelleen yksi suosikeistani. Se on tehty yllätyslahjaksi eräälle kirjastotädille (hyvät tädittelynvastustajat, tahtoisin huomauttaa että nimitys on tässä tapauksessa täysin hyväksyttävä, sillä kyseessä oli kirjastossa töissä oleva erään läheiseni täti) ja suunniteltu erityisesti lasten kirjastotapahtumia varten. Aineksina mustia puuhelmiä ja satunnaisia leluja, lähinnä vaaleanpunaisia sellaisia. Punainen kirjainmagneetti on valittu omistajan nimen alkukirjaimen kunniaksi. En ole nähnyt korua toiminnassa (se kirjasto on aika kaukana), mutta minulle kerrottiin, että lapsilta tullut palaute oli innostunutta ja positiivista. Minut koru ainakin saa aina hymyilemään.

--- --- ---

The Funky Librarian

This necklace was made a year ago (I found the pic when cleaning up my photo folders), but it still is one of my favourites. It was a surprise gift for a librarian, and originally designed for kid's events in her library. It's made of black wooden beads and random toys, mostly in pink. That red letter is a fridge magnet and comes from the first letter of the owner's name. I haven't seen this necklace in action (that library is kind of far away), but I was told that the kids only gave good and positive feedback. At least it makes me smile.

Pomppimista vol.3 / Bouncing vol.3

Pomppimista vol.2 / Bouncing vol.2

Pomppimista

Minä rakastan superpalloja. Ja superpalloautomaatteja. Harmikseni ne ovat lähes hävinneet ruokakauppojen auloista, ja niinpä niihin muutamaan tietämääni on aina välillä tehtävä toivioretki taskut täynnä viiskytsenttisiä. Väri, muoto ja pomppivuus, kaikki ne tekevät minut iloiseksi. Viime talvena kartutin kokoelmaani oikein kunnolla ja siitä sitten lähti ajatus pallosten hyödyntämisestä.

Ensin tein korvakoruja. Niistä tulee vähän painavahkot, mutta minulla onkin ties millä killuttimilla treenatut korvalehdet, superpallo ei siis tunnu enää missään. Seuraavaksi syntyi kuvan superpallokaulakoru. Tuolloin elin vielä siinä uskossa, ettei superpalloja voi porata (Väärin! Voi niitä.) joten voimaa käyttämällä työnsin jokaisen pallon läpi korupiikin, jotka sitten yhdistin toisiinsa päät lenkeiksi taivuttamalla. Väleissä isoja puuhelmiä, nekin korupiikkien kera. Kun isot loppuivat, jatkoin pienemmillä. Kaulakoru on kaulassa lyhyt, sillä pidempänä se alkoi näyttää kovin raskaalta. Se on silti painavahko, vaatii alkuun vähän totuttelua, mutta painavuus ei ole ongelma. Eniten mua häiritsee se muovin haju. Kun pallot lämpeävät ihoa vasten, ne alkavat tuoksua ihanasti teollisuusmuovilta. Hajusta ei pääse eroon vedellä, saippualla eikä etikalla. Toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua. Jos jollakulla on enemmän kokemusta superpallojen desinfioinnista niin vinkkejä otetaan vastaan.

Kuvan korun jälkeen olen tehnyt näitä kaksi tilauksesta. Kolmas, väreiltään vähemmän pastellinen odottelee myyntilaatikossa. Yhden rannekorunkin kerran tein, mutta sen käytettävyydestä en tiedä, kun se ei ollut itselle. Siinä oli sisällä kuminauha, silloin tajusin jo käyttää poraa.

--- --- ---

Bouncing...

I love bouncing balls and I love those little vending machines you can buy those from. Colors, shape and bouncability (yeah, from now on that's a word) all make me very happy. Last winter, when I built a huge collection in a short amount of time (just because I loved them so much), I started to think new ways of using these balls.

I've made some earrings, one bracelets and several necklaces with the same idea. Bouncing balls and wooden beads are connected with eye pins put through each of them. Necklace is closed with a parrot clasp and a jump ring.

This necklace is kinda short, cause the longer version looked very heavy. It weights a bit too, but not too much to be usable. The biggest disadvantage is the smell of the rubber. It seems to be impossible to get rid of it, I've tried many ways.