Olen aina tykännyt näpräillä kaikenlaista. Kiinnostuksenkohteet ovat vaihdelleet valokuvauksesta ompeluun, mutta käsillä tekeminen on pysynyt tärkeänä. Olen aina myös pitänyt kaikenlaisesta rihkamasta, mutta koska sitä on pikkuhiljaa kertynyt nurkkiin valtavia määriä, aloin tässä vähän aikaa sitten miettiä uusia käyttötarkoituksia. Koska pidän värikkäistä, humoristisista asusteista, aloin tehdä koruja itselleni. Innostuin puuhasta valtavasti. Huomasin, mitä kaikkea tavallisista pikkuesineistä voikaan saada aikaan, kun antaa mielikuvituksen lentää. Joskus kyllä mietin, onko kyse vain siitä, ettei minua hävetä ripustaa korviini ja kaulaani milloin mitäkin kummallisuuksia. Olen kyllä onneksi saanut kehuja muiltakin, joten en taida olla ihan yksin. Värikkäät koruni huomataan, ja välillä myös tuntemattomat tulevat kadulla aloittamaan keskustelun nappiketjusta tai autokorviksista.
Koska askartelu rentouttaa, harrastan sitä usein. Minulla on kymmeniä kaulakoruja ja korviksia vielä enemmän, enkä millään ehdi käyttämään kaikkia, vaikka ripustankin itseeni koristeita lähes joka päivä. Niinpä minulla on myös olemassa sininen laatikko, johon kerääntyy myyntiin tai lahjaksi suuntaavaa tavaraa. (On niitä muutama jo myytykin, Turkulaisessa pikkuliikkeessä.) Melkein vielä enemmän kuin itselleni tekemisestä, nautin tilauskoruista tai muille suunnittelemistani jutuista. On haastavaa, mutta samalla mahtavaa miettiä, millainen killutin toisen tyylin ja persoona sopisi, ja millä voisi ystäviä ilahduttaa.
Kyllä minulta muutakin syntyy: tykkään korjailla kirppisvaatteita, osaan vaihtaa sulakkeen ja seuraavaksi opettelen paikkaamaan polkupyörän kumin. Siitä kyllä tuskin tulen julkaisemaan kuvareportaasia ihan lähiaikoina.
No comments:
Post a Comment