Sunday, 30 August 2009
Koulutytön selviytymiskeino
Huomenna on taas aika mennä kouluun. Vaikka pidänkin alastani ja opinnoistani, en silti kilju riemusta, koska kesäloma on ohi. Se sujahti hetkessä, enkä ole valmis toivottamaan syksyä vielä tervetulleeksi. Näin käy joka vuosi, mutta tällä kertaa olen aiempaa paremmin varautunut. Yleensä menen ekana päivänä kouluun ilman tarvikkeita, ja kaivelen sitten edellisenä keväänä viimeeksi käytetyn koululaukun pohjalta kynänpätkää ja ruttuista paperinpalaa. Huomenna niin ei pääse käymään.
Punavalkoinen kynä on Tiimarista, katkaisin pitkän kynän ja teroitin sitten pätkän sopivaksi. Toisessa koukussa riippuva teroitin löytyi penaalin pohjalta ja palloketjuun ripustettu kumi kynäpurkista. En tiedä muista, mutta minusta epämukavat asiat tuntuvat aina vähän helpommilta, kun on hauskat asusteet. Vaikken odotakaan kouluun menoa, nämä otan käyttöön mielelläni.
Minulla on ongelmia kalentereiden ja muistikirjojen kanssa. Kalentereita en koskaan muista täyttää, ja muistikirjoissani asiat taas ovat totaalisessa epäjärjestyksessä. Jos kirjasia on kaksi, en osaa päättää, kumman pakkaisin kassiin, enkä sitten ota kumpaakaan. Ja sitten kun kirjoitusalustaa kaipaa, sitä ei ole. Niinpä päätin yhdistää voimat, ja askartelin yhdistetyn muistikirja-kalenterijutun.
Pohjana käytin Akateemisesta ostettua, mustakantista ja viivoitettua muistikirjaa. Ensin rajasin sivut erivärisillä värikynillä, lähinnä siksi, että kaipasin ihanan värisille kynilleni jotakin käyttöä. Tämän jälkeen seurasi raivokas lehtienleikkausoperaatio, kun saksin vanhoista aikakauslehdistä mielestäni kivat kuvat ja tekstinpätkät.
Jokaiselle päivälle on oma sivunsa. Sen lisäksi jokaista viikkoa kohti on yksi ekstrapäivä. Jokaiselle kuukaudelle on oma etusivu. Tämä systeemi kattaa siis loppuvuoden, syyskuun alusta joulukuun loppuun. Sen jälkeen teen uuden tai sit vaan siirryn takas normaaleihin kalentereihin. Saa nähdä. Joka aukeamalla on vähintään yksi kuva tai tekstinpätkä, yleensä useampikin.
Olen aina tykännyt leikekirjoista ja lehtileikkeistä. Tykkään liittää niitä muistikirjoihin ja liimailla ympäriinsä. Tämäntyyppinen kalenteri jättää tilaa muistiinpanoille ja luovuudelle. Se on myös iloisempi ja persoonallisempi kuin massatuotetut. Muutenkin kahden muistiinpanotavan yhdistäminen on kätevää, varsinkin jos on kynä ja paperi-ihmisiä, mutta yrittää kantaa mukanaan mahdollisismman vähän tavaraa. Olen siis tyytyväinen. Vihko valmistui jo puolitoista viikkoa sitten, ja siitä asti olen odottanut syyskuuta. Taas yksi syy iloita koulun alkamisesta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ihania juttuja! Kiva nähdä sua ja nuo myös huomenna.
ReplyDeleteNiin ja ihana blogi! Niin ja mulla on sen toisen Maijan kanssa yhteinen käsityöblogi myös, joskaan en ole itse ehtinyt vielä sinne paljoa postailla. Maijan juttuja siellä on jonkun verran. Vähän ehkä ulkonäköäkin pitää fiksailla, mut täältä voi lueskella ja katseolla: http://rapellysta.blogspot.com/
Juu, olen jo vakoillutkin sitä! Siellä oli hauskoja ideoita ja kivoja juttuja. Aion käydä kurkkimassa vastakin.
ReplyDeleteJee, kohta nähdään!
Onpa hauskat korut! Kyllä nuo varmasti koulupäiviä piristävät :)
ReplyDeleteMinäkin olen joskus aiemmin tehnyt tuollaisia kalenteri-muistikirjoja itse. Viime aikoina olen keskittynyt vain leikekirjojen askarteluun...
Askartelut bongattu tänään livenä ja tykätty! Ihanaa kun jaksat sitoutua näihin projekteihin ja uskallat heittäytyä mukaan oikein asustein, vai miten se nyt menikään? ;) Koska juuri tämmösistä koruista me pienet koululaiset tykätään.
ReplyDeletePaperisydän:
ReplyDeleteKiitos! Tykkäsin niistä myös käytössä, vaikka lyijykynä mokoma vähän tökkikin kaulaa. Leikekirjailuakin olen suunnitellut lähitulevaisuuteen, varsinkin sen jälkeen, kun huomasin askartelukaupassa, mitä kaikkia ihanuuksia niiden koristeluun on nykyään tarjolla. Vaikka mua viihdyttää kyllä ihan lehdistä leikkelykin tosi pitkään.
Maija:
Olen kova innostumaan (kirottu syysaktiivisuus!) ja aloittamaan, mutta aina välillä into laantuu ja sitoutuminen on niin ja näin. Mutta askartelusta en osaa päästää irti, joten toivottavasti tallentamistarvekin säilyy. Ja jonkunhan pieniä koululaisia on pakko ilahduttaa, ettei ne ihan lannistu johtuen kälättävistä tädeistä ja lukujärjestysteknisistä syistä ;)
Selviytymiskorusetti on mahtava!
ReplyDelete