Siinä sivussa

Katsoin eilen viisi jaksoa Täydellisiä naisia. Koko viikon nauhoitukset siis. Ei niinkään siksi, että olisin jotenkin koukussa (multa on jäänyt näkemättä ainakin kaksi tuotantokautta, enkä ole vieläkään päässyt ihan perille kaikista tapahtumista) vaan siksi, että tarvitsin kipeästi pään tyhjennystä ja nollausta. Koska en kuitenkaan osaa edes telkkaria katsoessani istua tekemättä mitään, tai ainakin sellaiseen laiskuuteen tarvitaan lähes aivokuolleisuutta vastaava väsymys, askartelin siinä samalla. Viidennen jakson jälkeen laskin tuotokseni, ja saldoksi sain 18 paria korvakoruja. En takuulla olisi tehnyt yhtä monia, jos olisin viettänyt aikaa ihan vain askartelemalla, ilman telkkarin antamaa syytä istua aloillani. Televisiolla voi siis olla myös myönteisiä vaikutuksia, eikä eilinen tainnutkaan olla ihan turha päivä.


Materiaalit olivat kaikki sellaisia, jotka olivat valmiiksi kotona ja odotelleet työstöä jo jonkun aikaa. On ilmeisesti ihan hyödyllistä keskittyä vain yhteen korulaatuun kerrallaan, sillä nyt valmistui monta ideatasolla muhinutta juttua. Monet näistä palikoista olivat odotelleet yhdistämistä lähes ikuisuudeen, vaikkeivat itse työvaiheet vieneet korua kohti muutamaa minuuttia kauempaa.


Inkkari-länkkäriyhdistelmä on vähän sellainen vastakohdat täydentävät toisiaan-pariskunta. Juuri siksi se on mielestäni niin viehättävä pari, ja ovathan molemmat kuitenkin löydettävissä samalta ajalta ja samasta ympäristöstä. Samaa ei voi sanoa otuksista, joita vastaan poikarukat joutuvat taistelemaan. Tai no, lähinnä heristelemään pyssyjä ja sitten juoksemaan pakoon. Se lienee ainoa tapa selvitä tästä kuumottavasta tilanteesta.

Ukkelit ovat kirppikseltä, dinot Tiimarista viime talvena ostettuja. Heleine väreineen ne ovat kerta kaikkiaan vastustamattomia.


Näin joskus kadulla yhden tytön korvissa roikkumassa pinkeistä barbin kengistä tehdyt korvikset. Ne olivat niin makeat, etten ole toipunut siitä vieläkään. Siitä lähtien olen etsinyt kenkiä kirppikseltä, mutta huomannut tehtävän vaikeaksi. Joko ne ovat rumia, tai sitten törkykalliita. Nämä löytyivät kuitenkin lelumessuilta, ja vaativat päästä uusiokäyttöön.


En yleensä harrasta eläinperäisiä ainesosia koruissa, en ostetuissa enkä itse tehdyissä. (Hei äiti, onko simpukka eläin, vai pitäisikö tässä yhteydessä käyttää ilmaisua "eliöperäinen"? Vaikka siitä tuleekin mieleen lähinnä ötökät ja plankton?)
Sain kuitenkin poikaystävän vanhemmilta lahjoituksena ison purkillisen simpukoita, ja olisihan suurta tuhlausta jättää ne kierrättämättä. Niinpä kerrankin räpläilin näitä suurella innolla ja hyvällä omallatunnolla. Yhdistelin niihin muovi-ja lasihelmiä mieleni mukaan. Osassa on helmiä vain ulkopuolella, osassa myös simpukankuoren sisällä. Pidän kummastakin toteutuksesta ja tähän tarkoitukseen "aidot helmet" mielestäni sopivat, vaikken niiden ulkonäöstä muuten tykkääkään.


Harkitsin helmien yhdistelemistä näihinkin, mutta päätin sitten kuitenkin jättää käyttämättä. Kokonaisuudesta olisi tullut ehkä vähän levoton ja koruista liian pitkiä. Sitä paitsi pidän siitä, että ne näyttävät tuollaisinaan yksisarvisen sarvilta.


Punavalkoiset lenkkarit, jotkut vaaleista simpukoista ja isoimmat yksisarvisen sarvet aion pitää itselläni. Punaiset tyrannosaurukset ovat tilaustyö. Jäljelle jää silti neljätoista paria, jotka kaipaavat ostajaa. Tämä juuri on suurin ongelmani: teen paljon enemmän kuin tarvitsen, joten joudun jatkuvasti etsimään uusia koteja. Söpöt korvakorut kaipaavat rakastavaa kotia pientä korvausta vastaan. Saa ilmoittautua!