Valoilmiö

Salainen liljaprojekti on nyt valmis, ja valaisee huoneeni vaatekomeronurkkaa. Ja samalla mieltä, sillä eilen alkoi ahdistaa, kun huomasin, että töistä lähtiessä on jo pimeää.

Idean pihistin selatessani kirjakaupassa jotain askartelukirjaa. Taittelin 20 liljaa, ostin valosarjan ja yhdistin nämä kaksi keskenään. Jokaisen lijan "huippuun" on tehty saksilla pieni reikä ja pitävyys varmistettu teipillä. Ja sitten koko komeus vain taiteiltu ovenkarmiin, taas teipillä avustaen.


Valo on oikeasti pehmeämi ja keltaisempi kuin miltä kuvissa näyttää. Sellainen juuri sopivan hämyisä. Tekee tästä huoneesta heti ystävällisemmän ja viihtyisämmän.

Kukkatarha

Vuosi sitten äitini opetti minut taittelemaan origami-linnun. Sellaisen, joka puhujasta riippuen on joko joutsen tai kurki (vaikka itse puhunkin yleensä vain linnusta). Nykyisin osaan taitella linnun vaikka silmät kiinni, ja teen sellaisia lähes joka päivä. Esimerkiksi vakuutusyhtiössä tai apteekissa jonottaessa vuoronumero vaihtaa usein muotoa, samoin käy laskulle ravintolassa. Pienin, jonka saan aikaan, on teepussin narun päässä olevasta lirpakkeesta, ja olenkin taitellut näteistä papereista esim. korvakorulintuja. Mitään muuta origamijuttua en sitten osannutkaan tehdä.


Mutta tänään opettelin. Nyt osaan tehdä myös liljan. Onnistuin vasta kuudennella kerralla, joten kärsivällisyyttä opettelu vaati. Googletin ohjeita, ja kokeilin vuorotellen erilaisia. Sellaista, jossa on pelkät kuvat, toista kuvilla ja tekstillä. Kahdenlaisia videoita - selostuksella ja ilman. Loppuun asti pääsin vasta tämän ohjeen kanssa. Sitä pystyy varmasti seuraamaan myös englanninkielistä tekstiä lukematta, kunhan muistaa, että monen kuvan ryhmät on seurattava myötäpäivään aloittaen ylävasemmalta. Tekstin ja kuvien yhdistelmä oli juuri sopivan informatiivinen ja selkeä. Muutenkin blogi vaikutti kiinnostavalta, lisäsin heti suosikkeihin.

Taittelin valkoisesta kierrätyskirjepaperista, muutakaan ei ollut. Se sopi tarkoitukseen ihan hyvin, vaikka kaksivärisen paperin kanssa jotkin vaiheet olisivat varmaan tuntuneet helpommilta. Taitokset eivät sinänsä ole vaikeita, niitä vain on niin monta, että helposti hengästyy. Kun lopulta onnistuin, taittelin saman tien neljä lisää, että osaisin vielä huomennakin. Minulla nimittäin on salainen sisustussuunnitelma, johon tarvitaan melko monta liljaa. En aio kuitenkaan paljastaa enempää ennen kuin näen, toimiiko idea käytännössä. Tai saanko itse projektiani koskaan loppuun saakka.

Nappijuttu

Olen nyt (noin) 665 nappia rikkaampi. Kovasti voi moisesta elämänlaatu parantua ja ikävä helpottua.






Kaikki napit on tilattu Kellieltä Etsystä. Jo kolmas tilaukseni neidiltä, suosittelen lämpimästi. Nopea toimitus, fiksut hinnat, mukava myyjä ja ehdottomasti ihanat napit. Jos yksittäiskappaleita ja parittomia kaipaa, tämä on ehdottomasti paras tapa hankkia suuri määrä kerralla. Jo pari uutta nappijuttua suunnitteilla, saa nähdä, mitä niistä vielä tuleekaan.

Pikakoruja

Kun on puutetta ajasta, energiasta, materiaalista tai ideoista, voi tyytyä tekemään pikakoruja. Yhdistelemään valmiita osia uusiksi kokonaisuuksi. Olen huomannut, että nautin siitä melkein yhtä paljon kuin alusta asti väkertämisestä. Pikakoruissa on parasta se, että tavallinen massatuote muuttuu nopeasti joksikin vähän erilaiseksi ja samalla yksilölliseksi. Enemmän minunlaisekseni.


Pilli on uutiskioskilta (40 penceä), pujotettu hopeoituun palloketjuun. Pillejä on vielä toinenkin, mutta siitä teen kyllä jotain monimutkaisempaa joskus myöhemmin.


Pidän siitä, että tavallinen käyttöesine muuttuu koruksi värinsä ja ketjunsa myötä.


Nämä avainkorvikset tein jo viime talvena, mutta ne ovat edelleen yhdet suosikeistani. Tavallisiin, Sokokselta haettuihin hopearenkaisiin on pujotettu kaksi kolmesta avaimesta, jotka tulivat mukana ostaessani lukon.

Korvissa roikkuessaan yhdistelmä näyttää avainrenkaalta siinä määrin, että minulta on joskus jopa huolestuneesti kyselty, että enhän saa rinkuloista nikkeliallergiaa.

Tämän korun valmistuksesta en ota paljoakaan kunniaa, sillä olen vain yhdistänyt riipuksen ja ketjun. Halusin kuitenkin näyttää esimerkiksi siitä, kuinka ihan tavallisesta korusta saa omannäköisen hyvin pienellä operaatiolla. Kun ostin Anna Loun kaniinin, se roikkuin fiinissä hopeaketjussa. Yhdistettynä River Islandin kirkkaansiniseen "rukousnauhaan" kokonaisuus muuttui tyystin. Luulen, että alkuperäisen ketjun kanssa sitä ei vaan koskaan olisi tullut käytettyä, oli riipus kuinka ihana tahansa. Nyt taas olen hyvin tyytyväinen tähän. Enkä vähiten siksi, että aiheutan hämmennystä, kun ihmiset ketjun nähdessään odottavat automaattisesti ristiä ja Jeesusta, mutta näkevätkin sitten ihan jotain muuta.

Jatko-osa

Luulen, että annan omenat lahjaksi, pidän itse ananaan ja banaani saa jäädä odottelemaan sopivaa apinaa. Kaikki siis rintakoruja. Nyt käyttämättä on vielä viinirypäleterttu, mutta siitä luultavasti tulee kaulakoru. Jos jaksan odottaa Suomeen asti, saisin siitä vähän siistimmän, sillä pora olisi muodon hyödyntämisen kannalta aika ehdoton. No, saa nähdä.

Hedelmäpeli

On ollut hiljaista, mutta täällä ollaan silti edeleen. On myös ollut ikävä askartelemista. Niinpä olen kaiken kiireen ja hösellyksen keskellä metsästänyt askartelukauppoja, käynyt tavaratalon lankaosastolla ja aloittanut kaulaliinaa. Neulominen nimittäin helpottaa stressiä. Eilen keskityin kuitenkin kaulakoruihin, ja askartelin muutaman, koska en flunssaisten päiväunien jälkeen saanut enää illalla unta. Suoraan sanottuna minulla on materiaalipula, joten jouduin hieman soveltamaan saadakseni edes jonkinlaista tulosta aikaiseksi. Tärkeimmältä ei nimittäin tuntunut lopputulos, vaan tekeminen.


Hedelmät ovat puisesta, pikkulapsille tarkoitetusta palapelistä, jonka ostin kauppareissulla supermarketin leluosastolta. Näin joskus kauan sitten Etsyssä kaulakorun, joka oli tehty samantyylisestä palapelinpalasta, ja ihastuin ideaan. En kyllä muista siitä korusta enää muuta, muistaakseni siinä oli vain palikka ketjussa, eikä paljon muuta. Mutta kuitenkin, kun nyt näin tämän puisen pelin, päätin heti tehdä siitä koruja.


Pohdin ensin, että olisin jotenkin irrottanut nuo punaiset nupit. Sitten tulin siihen tulokseen, että se olisi paitsi liian hankalaa (ja jättäisi ruman jäljen), myös veisi pohjan koko idealta. Silloin korusta ei enää näkisi, että se on muokattu jostakin alunperin muuhun käyttöön tarkoitetusta esineestä, se olisi vain puinen riipus. Minä pidän noista nupeista, ne ovat jollakin tapaa suloisia.


Helmet ostin viikko sitten Sohosta, Creative Beadcraft -liikkeestä. Mansikkakorun mustat ja appelsiinikorun pienimmät oranssit ovat puisia. Isot oranssit ja keltaiset ovat lasisia. Isot punaiset puuhelmet taas ovat vanhasta rannekorustani, jonka purin hyvään tarkoitukseen vedoten. Tarvitsin epätoivoisesti jotain punaista, enkä ollut tullut ostaneeksi yhtään senvärisiä helmiä, sillä palikat eivät ollet tuolla reissulla mukana. No, onneksi mulla oli kaksi samanlaista, niin ei harmita yhtään.


Askarteluvälineistä kaipaan eniten poraani. (Okei, se ei oikeasti ole mun pora, anteeksi Maritta, mutta kun meillä on sen kanssa jo melkoisen vahva tunneside! Oma on silti ostoslistalla.) Mutta koska se on niin kaukana, täytyi soveltaa. Kiinnitin helmiketjut kummastakin päästä lukolla kiinni silmuruuviin, jotka sai onneksi puisiin palikoihin ihan helposti. Autoin tekemällä reiänalut keittiön romulaatikosta lainaamallani työkalulla. Suoraan sanottuna ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen tämä härveli on tarkoitettu. Olen kuitenkin käyttänyt sitä mm. purkinavaajana, veitsenä ja pistimenä. Kukaan muu sitä ei tunnu kaipaavan.

Hedelmiä on vielä muutama jäljellä. Niistä tulee varmaan rintakoruja. Sitten palaan kaulaliinan kimppuun, koska se on saatava valmiiksi, että voin aloittaa pitkään mangutut lapaset "joissa on jotain oranssia". Uusi reissu lankaosastolle siintää siis lähitulevaisuudessa. Luulin muuten, että lanka on Suomessa kallista. Olin väärässä, näihin hintoihin verrattuna se tuntuu halvalta. Tai sitten kaikki langat ovat täällä vaan niin supererikoisia, että niistä voi siksi pyytää järkyttäviä hintoja. Minulle vaan riittäisi ihan tavallinen villalanka, ilman mitään kaneja ja alpakoita.