Lavasteena työpaikan kahvihuone. Tyttö istuu sohvannurkassa, vastapäätä ovea. Hänellä on sylissään oranssia ja punaista lankaa, viisi puikkoa ja epämääräinen sotku. Miespuolinen kollega kävelee sisään ovesta, huomaa tytön ja onnistuu ilmeisesti pelkällä tahdonvoimalla hillitsemään naurunsa. Kasvoilla on silti leveä virnistys.
Tyttö: Mitä?
Mies: Neulotko sä?
Tyttö: Joo. Nauratko sä?
Mies: Ei, en missään nimessä. Mitä sä neulot?
Tyttö: Lapasia.
Mies: Itsellesi?
Tyttö: Ei, poikaystävälle.
Mies: Öh...ja käyttäisikö se noita kanssa?
Tyttö: No, se valitsi värit itse.
Mies: Oikeesti?
Tyttö: Mä vaan neulon mitä pyydetään.
Viisi minuuttia aikaisemmin samassa tilassa on näytelty kohtaus, jossa toinen miespuolinen kollega astui sisään ovesta, unohtui tuijottamaan neulovaa tyttöä niin ettei katsonut eteensä ja törmäsi siksi oikealta nurkan takaa astuvaan naiseen. Repliikkinä "Anteeksi, mä en nähnyt sua. Toi neulominen niin varasti mun huomion."
Perustuu tositapahtumiin.
